24.2.2013

Sunnuntai

Saatiin mukavan keväinen ilma, auringonpaistetta kevyen pakkaspäivän syleilemänä. Mikä olisi parempi tapa viettää sitä kuin lumikenkäily parhaan ystävän kanssa? Ei minunkaan mielestäni parempaa tapaa voisi ollakkaan :)


Retkeläinen tauolla osa 1






Retkeläiset tauolla osa 2
Löydettiin myös todisteita matkaseuralaisista
Ja varma merkki keväästä :)

24.12.2012

Joulu on taas

Kiitos hyvin kuluneesta ja tapahtumarikkaasta vuodesta kaikille blogin lukijoille! Ensi vuonna taas jatketaan uusin kujein ;)


18.12.2012

Opiskelijat

Mitä meille kuuluu? Muutosta ja paljon! Ikää lapsellakin on jo huimat 9 kk! Ollaan vaihdettu paikkakuntaa Varsinais-Suomen puolelle vuodeksi. Kulo ja Siru ovat saaneet totutella opiskelijan elämään. Noh, Sirultahan se sujuu jo ennestäänkin, onhan Sipsi jo tottunut reissukoira - ja paikkakin on ennestään tuttu :) Kulo on sopeutunut todella hyvin myös! Päivät nukutaan ja illalla touhutaan. Tykkään kovasti Kulon kyvystä sopeutua eri ympäristöihin. Varsinkin yksinolon sujuminen paikassa kuin paikassa on kallisarvoinen taito reissaajalle.

Hei, mä olen ollut joskus tosi pieni <3

Talvi tuli kerralla ja ryminällä, tuoden samalla selvän valjakkobuumin koiraharrastajien keskuuteen. Tuntuu, että tänä talvena lajia harrastetaan tavallista enemmän ei rekikoirarotujen keskuudessa. Mikäs siinä, me myös! Kulo on saanutkin tehokuuria valjaiden totutteluun, reen perässä tulemiseen, joustohihnaan ym. Hiljaa hyvä tulee, edistystä on jo tapahtunut. Luulenpa kuitenkin, että ensi talvi tulee olemaan vielä parempi - Kulo on silloin kerinnyt kasvattaa lihaksiaan ja itsevarmuuttaan koko kesän ;)

Toisena lajina meillä on ollut toko. Perusteet alkaa olemaan alo-luokan liikkeistä kasassa. Vielä tarvitaan yhdistelyä ja paikkamakuuseen ym. kestoa mukaan. Tästä saadaankin hyvä tavoite ensi vuodelle, josko vaikka kokeita jo korkkaisi...

Sirulla on kerrankin turkkia näille pakkasille ja viimoille. Yleensä se on tiputtanut karvansa talvea vasten, mutta nyt turkki on pysynyt päällä. Hyvä Siru! Sirun etupää on ollut nyt pitempään jumissa, erityisesti niska ja lavan seutu. Vaihdoin ulkoilun valjaisiin, josko se jakaisi painetta vähän eri tavalla ja lihaksisto pääsisi vetreytymään. Hierontaa olen lisännyt mukaan ja bot-verkkoloimea vähänkin pidemmän lenkin jälkeen. Keväällä neiti pääsee Piiran käsittelyyn, katsotaan mitä hän sanoo.

Ja eikun hyvää Joulun aikaa kaikille blogin lukijoille ja ystäville! Seuraava postaus jää arvoitukseksi, tänä vuonna vai ensi vuonna? :D

Näissä tutuissa maisemissa me pyörimme taas - yhtä hulluina kuin ennenkin :D


28.10.2012

Siru 10 v.!

Niin se aika menee, Siru täytti jo pyöreät 10 -vuotta! Synttärilahjaksi Sipsi sai puolikkaan paistetun naudan palviluun ja myöhemmin neiti pääsee vielä käymään hierojalla - kunhan sopiva aika vaan löytyy :)


27.9.2012

Thankfulness

Ipana 6,5 kk.

Tänään tajusin kuinka paljon Kulo on kasvanut ja aikuistunut! Lenkillä jokaista ihmistä ei tarvitse enää mennä moikkaamaan, vaan ohi osataan kävellä hihna löysälläkin. Ulkona hihnassa mennään kivasti, vapaana pysyy hyvin myös hallinnassa - vaikka vastaan tulisi lehmiä, muita ihmisiä tai koiria. Ymmärrämme toisiamme jo aika hyvin; käsivihjeet, eleet, puolittaiset sanat, ilmeet ja hymyt. Arki sujuu varsin mallikkaasti ja mutkattomasti - vaikka sekaan mahtuu niitäkin asioita, jotka vaativat vielä paljon opettelua. Iltalenkiltä sisään tultuessamme tajusin kuinka hienosti Siru ja Kulo ovat kuulolla ja haluavat tehdä oikein. Koirat odottavat ulko-ovella lupaa tulla sisään, puolittainen sana ja molemmat pysähtyvät eteiseen, laitan oven kiinni, haen pyyhkeen ja kuivaan kummankin koiran erikseen. Kaiken tämän ajan molemmat seisovat aloillaan ja odottavat samassa paikassa. Jopa Kulo, tuo 6,5 kk vanha pentu osaa odottaa niin kiltisti ja hienosti kaiken tämän ajan <3 Kylläpä pienistä asioista voi tulla iloiseksi! Pienistä arjen asioista tulee yhdessä isoja kun ne laskee yhteen.


Sips 9 v 11 kk.

Sirulle taas kuuluu eläkepäiviä ja rauhallista menoa. Vanhuus alkaa näkyä ja tahti hidastua, mutta mieleltään Sipsi on edelleen maailman sympaattisin otus. Parempaa ystävää en olisi voinut toivoa ja Siru onkin antanut minulle paljon. Nyt on oma vuoroni antaa paljon Sirulle ja tehdä sen eläkepäivistä mahdollisimman mukavat :) Kuinka hienoja koiria minulla onkaan! Tähän kasa sydämiä, ylpeydestä pakahtuneita hymiötä ja onnellinen hymy - siirappitehdas on valmis! Tykkään!



19.9.2012

Siru retkeilee

Vapaapäivän riemuja on lähteä grillaamaan makkaraa. (Kuvat ikävästi kännykkälaatua, sori.)

Pääpartiolainen ite.

 
Tällä reissulla aion ansaita ihka oman Notski-avustaja merkin.
Eiku valmistelmaan eväitä!
Mä vahdin edistymistä.
Ensin pitää tehdä tuli. Sitten pääsee tuoksuttelemaan herkkuja.

Päivän menu: Röstiperunoita ja nakkia. Nam!
Tässä kohtaa pitää olla tosi tarkkana.

Jos oikeen kovasti yrittää, voi onnistaa ja saada ihan oman nakin.

Meillä oli myös retkiseuraa.

Kysyin haluaako sekin herkkuja, mutta sillä oli kuulemma kiire saunaan.
Mikäs siinä. Meille riitti enempi!

Notski-avustaja merkki suoritettu!

17.9.2012

Kulosavu plus on rantautunut

Yön myöhäisinä tunteina ei yleensä tule hyviä ajatuksia. Viime yön loistavana ideana syntyi meidän treeniblogi. Toivotaan, että tämä kuuluu kuitenkin niihin hyviin ideoihin :D Tarkoituksena on vuodattaa sinne ajatuksia meidän treeneistä, pohdintoja harrastuksista ja pitää sitä samalla vähän meidän edistymispäiväkirjana. Halukkaat pääsee lukemaan blogia tästä. Katsotaan miten se lähtee käyntiin - tai lähteekö ollenkaan ;) Tämä puoli pysyy edelleen meidän perus arki bloginamme tuttuun tyyliin.

15.9.2012

Syyskuun kuvabläjäys!

Kerrankin on ollut kamera satunnaisesti mukana menossa. Tässä tiivistettynä meidän elo-syyskuu :)

Pentupainia Runon kanssa.




Paimennuskisoissa Somerolla oli hyvin Wallikset edustettuna.

Juoksukisathan siitä syntyi!


Silmä kovana lampaiden suuntaan.

Jallis osaa :)

Vietettiin myös 6kk pentutreffit Iso-Valkeella.

Uimakausi ei ole kuulemma vielä ohi.

Herkkuja luvassa!

Makkara kerjäläinen.

Laavun katolla jo toisessa polvessa.


Kotopuolessakin meidän lenkeillä on aina mukavaa seuraa.







Mummeli <3



10.9.2012

Haaste

Ohjeet haastetuille: Jokaisen haastetun tulee vastata niihin 11 kysymykseen, jotka haastaja on esittänyt ja postata ne blogissaan. Valitse sitten 11 uutta haastateltavaa ja linkitä heidät postaukseesi. Keksi 11 uutta kysymystä, joihin haastettujen tulee vastata. Älä haasta sitä henkilöä, jolta sait haasteen.

Tälläisen haasteen sain Katrilta ja tässä tulee vastaukset :)

1. Millainen on ensimmäinen koiriin liittyvä muistosi?
Ensimmäiset muistoni liittyvät varmasti paljon mummon koiriin. Mummolla oli suomenpystykorvia kun olin pieni. Ensimmäinen muistoni taitaa olla se kun Turre tuo suomenpystykorva, nuoli kädessä pitämääni kippoa tyhjäksi :D

2. Kerro muutamalla sanalla, millaisia karvatyyppejä nurkissasi tällä hetkellä pyörii?
Nurkissa pyörii villakoiria ja karvatuppo-haivenia ;) No jos puhutaan noista isommista kavereista, niin löytyy lyhytkarvaista bortsua ja huskykarvan omaava sekarotuista.

3. Kuka koira / mitkä koirat ovat olleet Elämäsi koiria? Miksi?
Ensimmäinen koira, johon kiinnyin oli mummoni koira Turre (joka oli narttu, nimestään huolimatta :D). Olin silloin varmaan 4-6-vuotias. Se oli aina siellä missä minäkin ja viihdyimme toistemme seurassa. Kävimme usein lenkkeilemässä kahdestaan :)

Todellinen elämäni koira on kuitenkin Siru. Siinä on kaikea mistä pidän. Ulkonäkö, luonne, kaikki! Meidän ajatukset vaan pelaa yhteen. Välillä unohdan, että Siru on oikeasti koira - toisillemme olemme kuitenkin parhaat ystävät <3 Ja ystäväthän tuntevat toisena läpikotaisin, virheistä ja puutteista huolimatta tallataan samaa polkua rinnakkain <3
Tietysti oman paikkansa sydämessäni saa myös kaikki muutkin koirat, ketään syrjimättä :) Mutta sitähän, tässä ei kysytty :D

4. Jos kaikki aikasi ei menisi koirien kanssa puuhatessa, niin mitä todennäköisesti tekisit?
Urheilisin. Olisin todennäköisesti koripalloilija, lumilautailija, lätkäpelaaja tai kaikkia niitä! Kaikki lajit kiinnostaa :D

5. Mikä on hauskin koiriin liittyvä muistosi / tilanne?
Niitä on niin paljon, ja parhaita ovat ne yhteiset hetket. Hauskin? Aika usein ne liittyvät Sirun ja Donnan saamiin hepulikohtauksiin. Aivot narikkaan ja matkaan :D Hauskaa oli myös kun Siru pienenä sai ilohepulit kahisevasta heinäpellosta.

6. Entä sydäntäsärkevin / surullisin?
Donnan lähtö taivaan kotiin.

7. Mitä koiraharrastuslajeja harrastat / olet harrastanut?
Kuinka monta riviä tähän saa kirjoittaa?? :D Melkein voisin sanoa kokeilleeni lähes kaikkea! Elämäni aikana on tullut harrastettua canicrossia, hakua, raunioita, peltojälkeä, agilitya, tokoa, tottista, valjakkoa, hiihtoa, temppuja, frisbeetä, rullaluistelua koiran kanssa, metsäpyöräilyä... äh, en edes muista niitä kaikkia! Tällä hetkellä ykköslajit ovat toko, agility, peltojälki, pelastuspuoli, valjakko ja retkeily. Pian kuvioihin tulee mukaan varmasti myös paimennus :)

8. Mikä tekee koirien kanssa harrastamisesta niin erityistä?
Yhdessä tekeminen, uuden oppiminen (niin itse kuin koiran), se tunne kun edistyy ja näkee työpanosten tuloksia. Tietysti plussaa on myös nähdä väsynyt ja onnellinen koira treenien jälkeen :)

9. Mitä ominaisuuksia arvostat koirassa eniten? Miksi?
Arvostan erilaisia asioita erilaisissa koirissa. Näitä ominaisuuksia ei ehkä pysty upottamaan samaan yksilöön, mutta tässä tulee.
Arvostan rauhallista perusluonnetta, aktiivisuutta treenatessa, oppimiskykyä ja älykkyyttä (ei kuitenkaan älykkäämpi kuin minä!), itsevarmuutta, rohkeutta, kuuliaisuutta, sopivasti pehmeää luonnetta (mutta ei liian herkkä), varmuutta, hyvää hermorakennetta, hiljaista koiraa (ei piip piip, väy väy), keskittymiskykyä, sitkeyttä töissä, eli liian ohjaajapehmeä, mutta ei liian kovapäinenkään. Lisäksi on paljon pieniä asioita jotka saavat minut huokailemaan tyytyväisyydestä. Niitä ovat mm. kiintyminen omistajaan, välinpitämätön suhtautuminen vieraisiin ja muihin koiriin, mutta innostuu välillä leikkimään muiden koirien kanssa, kontakti ja uskollisuus - kaunista ulkonäköä unohtamatta. Treenatessa haluan, että koiralta löytyy taistelutahtoa, saalista, viettikestävyyttä, hoksottimia, malttia sopivasti ja motivaatiota. Jep, siinäpä haastetta kerrakseen :D

10. Mikä on haaveesi koiraharrastuksiisi liittyen?
Jos ihan saa pilviin kurkotella, niin FI KVA, TVA, AVA, erikoisjäljeltä tuloksia, pelastupuolelta tuloksia, valjakko taas kasaan... Jos ollaan realistisia, niin haluaisin päästä korkkaamaan TOKO ALOn, korkata agi-kisat ja suorittaa ehkä BH:n ;)

11. Minkälaisessa tilanteessa olet koirien kanssa 10 vuoden kuluttua?
Kulo on varmasti fiksusti käyttäytyvä mummeli, tassuissa paljon tuloksia, virtaa hieman vähemmän ja nätti kun mikä ;) Omistan varmaan myös muun rotuisia koiria. Yhteensä varmaan 3 kpl ja asun talossa, jossa on oma piha. Siinä aika villi veikkaus :D

Haastettavat lisään tähän myöhemmin :)

26.8.2012

Tavotteiden pohtimista

Millaisia tavotteita asettaisi? Minkä ikäisenä koira on valmis kunkin lajin kokeisiin henkisesti? Jos lähtökohtana on kivaa pitäminen, ei mielestäni kokeeseen menemisellä ole alaikärajaa - edellyttäen, että koeliikkeet on opeteltu ja osataan. Kuitenkin, millainen tavoite on realistinen ja järkevä nykyisellä treenaamis tahdillamme?

Summa summaarum ja pähkäilyn tuloksena, päätin asettaa varovasti meille tavoitteita. Ilman tavoitteita treenaaminen tuntuu jotenkin hassulta, toisaalta liialliset tavoitteet taas tuovat paineita ja stressiä etenemisestä. Mietin pitkään uskallanko paljastaa tavoitteemme täällä - silloinhan se olisi ihan virallista. Päätin kuitenkin, että ehkä tavoite tulee saavutettua näin paremminkin ;) Tavoitteenamme Kulon kanssa on siis päästä 1,5 -vuotiaana ensimmäisiin TOKO-kokeisiin. Kyseessä olisi molempien ensimmäiset kokeet ikinä! Tähän siis pyritään. Ja näin opiskelujen alkaessa jää enemmän aikaakin treenaamiseen. Paineita ei kuitenkaan oteta. Jos ollaan aikasemmin valmiit, hienoa. Jos ei olla sillon vielä valmiit, niin sitten vaan jatketaan treenausta ja mennään myöhemmin.

Agilityssä menemme täysin tilanteen ja fiiliksen mukaan. Katsotaan mihin meistä on ja millaista tahtia alamme edetä. Opettelemme ensin kaikki esteet kunnolla, ohjaamisen ja yhteisen pelin kentällä. Sen jälkeen alamme suunnittelemaan kisoja. Eiköhän meidät sieltäkin vielä löydetä, ehkä ennemmin kuin uskonkaan! Alkajaisiksi uskaltaisin veikata ekoja kisoja n. 2 -vuotiaana.

Pelastushaussa ja jäljellä menemme vähän samoilla linjoilla kuin agipuolella. Treenaamme kun löytyy sopiva porukka/pelto, sää suosii ja into on tekemiseen parhaimmillaan. Elättelen näissäkin kisoihin pääsemistä, joten eiköhän tavoitetta saada näistäkin aikaiseksi. Arvotaan jäljellä ensimmäisen kerran kokeeseen n. 3 -vuotiaana. Haussa 3-5 -vuotiaana.

Katsotaan menikö ihan mönkään ;) Tästä se lähtee - meidän kisaura kohti kuuta!