30.6.2013

Kun Savu tapasi Kaukon

Savu pääsi pari päivää sitten painimaan samanikäisen porourhoon Kielapihkan Melekoosen Häjyn eli Kaukon kanssa. Lapsilla oli mukavaa ja Jonna räpsi hienoja kuvia ipanoista :) Kaikki kuvat siis Jonna Räisäsen käsialaa.

Rinsessa.

Yhdessä on mukavaa, trallallaa...

K: Mulla on aika hieno puunpala.

S: Kohta se on mulla!

Näin.

Juomatauko.

Taas jaksaa!

Kauko.

Savu.

S: Mä tahon kans! Tänne, tänne...

Jes!

Kauko tuumasi, että tollanen riiviö on parempi taluttaa kuonopannalla.

Moikka! Näkyillään :)

25.6.2013

Uimailua ja rotu pohdintoja

Joskus mietin, että miksi koirani ovat eri rotuisia. Miksi kaikki eivät vain olisi samaa rotua keskenään? Olisi hienon näköinen lauma, samaa sarjaa ja itse pääsisin helpolla kun kaikki toimisivat suht samalla kaavalla ja puhuisivat keskenään samaa kieltä. Mutta, mitä hauskaa siinä loppupeleissä olisi? Kaikki näyttäisivät lähes samalta, kaikki ajattelisivat lähes samalla tavalla... Eikö meno kävisi hieman yksitoikkoiseksi pitemmän päälle? Niin tai näin, en ikinä vaihtaisi pois kokemuksiani erirotuisten koirien kanssa. Olen saanut loistavan yleiskäsityksen koirasta eläimenä, roturajojen yli.


Siru 10 v ja 8 kk.

Savu 4 kk ja 2 vko.

Kulo 1 v ja 3 kk.

Yksi rotu kuitenkin on, jolla tuntuu olevan erityinen paikka sydämessäni - vaikka kovasti yritän taistella sitä vastaan vuodesta toiseen; siperianhusky. "Ehkä taas joskus", huomaan ajattelevani usein ja sanovani sen jopa ääneen muille ihmisille... Mitä? Ei mulle mitään huskya ole enää tulossa... Mietin usein, millainen olisin tai mitä osaisin, jos olisin pysytellyt huskyissa koko ikäni. Osaisin ja ymmärtäisin murto-osan nykyiseen verrattuna koirista ja niiden koulutuksesta. En olisi oppinut saalisvietistä, mielyttämisenhalusta, palkkaamisen ajoituksesta, koirien erilaisuuksista, mutta samanlaisuuksista. Nyt taas toisaalta tuntuu, että voisin palata tuttuun ja turvalliseen ja hyödyntää kaikkea oppimaani aivan eri tavalla. Mitä saisinkaan aikaan? Millainen koirastani tulisi näillä taidoilla? Aivan erilainen veikkaanpa! Valjakkoharrastukseni ainakin hihkuisi innosta. Toisaalta tekisi mieli ottaa selvää, toisaalta ajatus jännittää valtavasti.. Ei, ei ehkä kuitekaan - ainakaan 8- vuoteen ;)





Entäpä, jos kuitenkin pysyisinkin vaan paimenissa? Helposti koulutettavissa, kontakti silmissään syntyneissä mielyttämisenhaluisissa työkoneissa? Ah, sitä harrastamisen ja arjen helppoutta ja tehokkuutta <3 Entä, jos seuraava koirani voisikin olla (sitten sen 8-vuoden päästä) yksi kauan haaveilemistani roduista; australianpaimenkoira. Jotain tuttua, jotain vanhaa, sekoitettuna uuteen ja jännittävään. Täydelllistä - ehkäpä!






Tai jospa luopuisin isojen koirien kanssa pelaamisesta ja siirtyisinkin shiboihin? Ei lainkaan hullummalta kuulostava vaihtoehto sekään. Lauma pieniä koiria ja halvat kustannukset :) Toisaalta, kuinkahan shiba sopeutuisi rekikoiraksi... Ehkä tämä voisi toteutua vasta kun itselläni alkaa meno tasaantua? :D




Yhden asian kuitenkin tiedän varmasti. En vaihtaisi päivääkään näiden nykyisten kanssa touhuamisesta! Miksi jämähtää vain yhteen rotuun, kun voi nauttia monesta? Meillä on monta seikkailua ja kokemusta vielä edessä, paljon opittavaa ja nähtävää! Katsotaan mihin kaikkialle me tämän kojoottilauman kanssa vielä päädytään. Monipuolisuus on rikkaus - en siis todennäköisesti tule omistamaan yhtä aikaa kahta saman rotuista koiraa. Näiden kanssa voi harrastaa monipuolisemmin, mitä yhteen rotuun jämähtäneenä pystyisi. Voisinko kuvitella paimentavani huskyn kanssa tai vieväni käyttölinjaisen bortsuni näyttelykehiä kiertämään? En voisi :D Toisaalta myös samanrotuisuus houkuttelisi, mutta taitaa jäädä vain kutitukseksi takaraivoon ;)







12.6.2013

Kuulumisia

Kesä on lähtenyt aikaisin käyntiin tänä vuonna ja mahdollistanut ulkona olemisen yömyöhään asti. Lämpöä on myös riittänyt reilusti. Huskyihmisenä olen tottunut, että kesäisin lomaillaan ja koirien kanssa puuhataan lähinnä kevyttä ja mukavaa mielenvirkistystä. Ilmojen viiletessä sitten aktivoidutaan taas huippuunsa.

Kulo on käynyt muutaman kerran uimassa. Se keksi uimisen hauskuuden talvella koirakylpylässä ja siirsi sen melko luonnollisesti myös luonnon vesiin - varsinkin kun houkuttimena lentää lelu ;) Kesä on perinteisesti myös puistoissa, tapahtumissa ja ihmisten ilmoilla olemista ja tekemistä. Kulon kanssa jatketaan siitä mihin viime syksynä sosialistamisessa jäätiin. Tämän kesän projektina on oppia rauhallista ja rentoa olemista, ympäristöstä välittämättä, paikassa kuin paikassa. Lupaavasti on lähtenyt käyntiin ;) Kulo toimii ajoittain kuin aikuinen koira, jonka kanssa olisin jakanut elämäni jo monta vuotta. Se tietää mitä odotan ja tunnen mitä Kulo tarvitsee. Sitä voisi kutsua ystävyydeksi :)

Savu on opiskellut kotikoirana oloa. Kuinka ollaan yksin kotona, kuinka lenkkeillään fiksusti ja käyttäydytään hihnassa, mitä saa syödä ja mitä ei. Malttia lapselle tarvitsee opettaa paljon lisää. Temppuja tehdessä kun tuppaa menemään vähän koheltamiseksi ;) Ahneutta Savulta ei puutu ja leluilla leikkiminenkin on alkanut kiinnostaa. Katsotaan miten tästä lähtee kehittymään :)

Sirun kanssa on saanut välillä itkeä ja välillä nauraa. Sen turkki on ollut huonossa kunnossa jo talvesta lähtien höystettynä muilla oireilla; se palelee helposti, lihakset ovat olemattomat ja painoakin kertyy annosmäärästä huolimatta. Mietin ruokinnat, nesteytykset ja liikunnat läpi. Missä vika? Eläinlääkäri epäili vahvasti kilpirauhasen vajaatoimintaa ja pian aloitetaankin lääkekuuri. Katsotaan josko se siitä reipastuisi.

Nyt painutaan koko konkkaronkka nukkumaan! Huomenna jatketaan Savun kanssa Ojangossa ihmettelyllä ja Kulon kanssa päivittäisillä tokoiluilla lenkeillä - Sirun kulkiessa uskollisesti mukana rinnallamme :)

Kulokin on ollut joskus pieni 7,5 vkoinen <3