 |
| Siru 10 v ja 8 kk. |
 |
| Savu 4 kk ja 2 vko. |
 |
| Kulo 1 v ja 3 kk. |
Yksi rotu kuitenkin on, jolla tuntuu olevan erityinen paikka sydämessäni - vaikka kovasti yritän taistella sitä vastaan vuodesta toiseen; siperianhusky. "Ehkä taas joskus", huomaan ajattelevani usein ja sanovani sen jopa ääneen muille ihmisille... Mitä? Ei mulle mitään huskya ole enää tulossa... Mietin usein, millainen olisin tai mitä osaisin, jos olisin pysytellyt huskyissa koko ikäni. Osaisin ja ymmärtäisin murto-osan nykyiseen verrattuna koirista ja niiden koulutuksesta. En olisi oppinut saalisvietistä, mielyttämisenhalusta, palkkaamisen ajoituksesta, koirien erilaisuuksista, mutta samanlaisuuksista. Nyt taas toisaalta tuntuu, että voisin palata tuttuun ja turvalliseen ja hyödyntää kaikkea oppimaani aivan eri tavalla. Mitä saisinkaan aikaan? Millainen koirastani tulisi näillä taidoilla? Aivan erilainen veikkaanpa! Valjakkoharrastukseni ainakin hihkuisi innosta. Toisaalta tekisi mieli ottaa selvää, toisaalta ajatus jännittää valtavasti.. Ei, ei ehkä kuitekaan - ainakaan 8- vuoteen ;)
Entäpä, jos kuitenkin pysyisinkin vaan paimenissa? Helposti koulutettavissa, kontakti silmissään syntyneissä mielyttämisenhaluisissa työkoneissa? Ah, sitä harrastamisen ja arjen helppoutta ja tehokkuutta <3 Entä, jos seuraava koirani voisikin olla (sitten sen 8-vuoden päästä) yksi kauan haaveilemistani roduista; australianpaimenkoira. Jotain tuttua, jotain vanhaa, sekoitettuna uuteen ja jännittävään. Täydelllistä - ehkäpä!
Tai jospa luopuisin isojen koirien kanssa pelaamisesta ja siirtyisinkin shiboihin? Ei lainkaan hullummalta kuulostava vaihtoehto sekään. Lauma pieniä koiria ja halvat kustannukset :) Toisaalta, kuinkahan shiba sopeutuisi rekikoiraksi... Ehkä tämä voisi toteutua vasta kun itselläni alkaa meno tasaantua? :D
Yhden asian kuitenkin tiedän varmasti. En vaihtaisi päivääkään näiden nykyisten kanssa touhuamisesta! Miksi jämähtää vain yhteen rotuun, kun voi nauttia monesta? Meillä on monta seikkailua ja kokemusta vielä edessä, paljon opittavaa ja nähtävää! Katsotaan mihin kaikkialle me tämän kojoottilauman kanssa vielä päädytään. Monipuolisuus on rikkaus - en siis todennäköisesti tule omistamaan yhtä aikaa kahta saman rotuista koiraa. Näiden kanssa voi harrastaa monipuolisemmin, mitä yhteen rotuun jämähtäneenä pystyisi. Voisinko kuvitella paimentavani huskyn kanssa tai vieväni käyttölinjaisen bortsuni näyttelykehiä kiertämään? En voisi :D Toisaalta myös samanrotuisuus houkuttelisi, mutta taitaa jäädä vain kutitukseksi takaraivoon ;)
Mulla taas kolmesta kaks ilmeisesti edustaa samaa rotua, mutta sitä on vaikee käsittää. Siinä missä toinen on aina ollu tylsyyteen asti rauhallinen ja arka niin toinen on hermojen riekaloitumiseen asti rämäpää ja rohkea maailmanvalloittaja. Emmä tiedä mitä villikoiraa tohon pentuun on livahtanu mukaan...
VastaaPoistaMä tiedän, että seuraava koiruus on bc. Välillä käy muitakin mielessä, kun näkee hienoja yksilöitä, mutta aina palaan samaan takaisin. Tässäkin rodussa on niin paljon erilaisia koiruuksia, että samanlaista ei tule varmasti koskaan. Toisaalta koulutustaidotkin kehittyvät (you wish), joten koirista tulee sitäkin kautta erilaisia. Varmasti opettaisi enemmän, jos hankkisi eri rotuja - kuten kirjoitit. Mutta kun en mää taho muita rotuja! :D
VastaaPoistaSe on ihan totta, että samanrotuisista löytyy vaihtelua runsaasti, niin luonteen kuin ulkonäönkin suhteen. Sitten löytyy vielä käyttö- ja näyttölinjaa... On mistä valita :D Ei yhtään huono vaihtoehto lainkaan! Mutta silti se peruskaava käyttäytymisessä on samalla punaisella linjalla rodun sisällä. Sama rotu on siinä mielessä hyvä valinta, että on pentua ottaessa edes jotain hajua, mitä voisi lähteä vahvistamaan ja mitä ei. Jotain tuttua mistä lähteä rakentamaan. Uuden rodun kanssa joutuu aina opettelemaan alusta, tutustumaan aivan perusteista lähtien miten toinen ajattelee, käyttäytyy ja tuntee. Toisaalta se on viehättävä piirre, kuin avaisi lahjapaketin - toisaalta tekisinkö vähemmän virheitä heti alussa, jos se punainen lanka olisi ennestään tuttu? Siinäpä pähkinää kerrakseen :D
VastaaPoistaMua välillä houkuttaa ottaa toinen kelpie tai toinen belgi ennen kaikkea siksi, että se olisi tavallaan tosi helppoa. :D Tietäisi, miten se koira toimii. On mun walesitkin kuin yö ja päivä sinänsä, kaksi ihan eri ääripäätä rodun sisällä. Mutta silti niiiiin samanlaisia spanieleita, joiden koulutettavuus ja ominaisuudet ovat loppujen lopuksi merkittävästi lähempänä toisiaan kuin kelpien ja belgin.
VastaaPoistaJust yks päivä mietin miten onnellinen voin siitä olla, että mulla on ollut niin erityyppisiä koiria. Jokainen koira on aina edellistä helpompi, vaikka olisikin ihan uudenlainen - eiköhän tässä oo aika laajasti kaikki kauhuskenaariot ja ongelmakohdat ehditty läpikäydä... :D Masi oli toisena walesina pala kakkua, vaikka onkin mun nelikosta kaikkein vajavaisin päänsisällöltään, mutta kelpie ja belgi on ollut ihan uusia ja erilaisia seikkailuita. En vaihtaisi! Jos oisin pysytellyt vaan walspoissa, voisi elämä olla helppoa, mutta no, mitä mä siitä oppisin.
Juuri näin :D
PoistaMielenkiintoista pohdintaa.. Itsekkin haaveilen monenlaisista roduista mutta tuleeko niitä o0n ihan eri juttu. Toisaalta elämäntilanteet muuttuu ja samassa perheessä voi olla erilaisia koiran paikkoja.. Keesi esim tuli koska ajattelin että meille mahtuu joku pieni ja vaivaton agi/toko koira mutta ei pk koiraa.. Keesi ei kyllä ole vaivaton ;D
VastaaPoistaItse yritän myös ajatella roturajojen yli ja etsiä seuraavaksi koiraksi oikeaa yksilöä niillä ominaisuuksilla jota toivon en niinkään rotua..Ensisijaisesti katson kyllä kelpejä mutta jos ei sopivaa sieltä löydy voisin ehkä kuvitella katselevani kauempaa.. Tosin jos kelpiestä ei löydy niin en tiedä huolinko tositilanteessa mitään ;D Jää nähtäväksi! :D