25.10.2011

Siru 9 v.

Ajattelin jakaa teille Sirun synttäripäivän kunniaksi tarinan tuosta pienestä sydäntensulattajasta. Siru on kokenut elämänsä aikana paljon ja kulkenut rinnallani pitkään. Se on joutunut kokemaan miljoonaa eri koulutustyyliä ja kulkenut mukanani yläasteelta kauppikseen, kauppiksesta amikseen ja sieltä töihin. Se siis ansaisee tarinansa :)



Olin v. 2002 nuori teini kun Siru saapui elämääni. Se oli ensimmäinen pentuni, Donna ja Taco (siperianhusky uroksemme) tulivat molemmat yli puolivuotiaina minulle. Siihen aikaan oli muotia tiukka ja fyysinen koirankasvatus. Jopa koirakirjoissa neuvottiin miten koiraa sai parhaiten näpäytettyä hihnalla. Mutta päätin heti, etten käyttäisi Siruun ollenkaan fyysisempää kuritusta. Ja se päätös oli todella kannattava. Opettelin valtavirtaa vastaisen tavan käsitellä koiria ja Sirusta kasvoi luottavainen, oma varjoni joka on valmis voittamaan omat pelkonsa vuokseni. Siitä kasvoi paras ystäväni <3

Silloin olin täysin hurahtanut rekikoirailuun ja siperianhuskeihin. Siru sai siis täysin rekikoirakasvatuksen. Se osasi 1,5-vuotiaana jo suuntakäskyt, eteen ja pysähdyskäskyt. Se osasi vetää liina jatkuvasti kireällä vauhtia säästelemättä pitempiäkin matkoja. Se kiskoi lenkillä hihnassa - sehän oli vain hyvä asia, sekä söi kuten kunnon kisakoiran kuuluukin. Se oli siis huippuluokan rekikoira - oma pieni siperianhuskyni :) Kävimme Sirun kanssa pentukurssilla ja se oppi istumaan, maahan, seuraamista ym. Siitä lähti innostuksemme tokoiluun.

Ihastuessani porokoiraan v. 2004, rekikoirailu alkoi hiipua ja retkeily ym. alkoi kiinnostamaan enemmän. En halunnutkaan enää koiraa jonka elämän tarkoitus oli vetää ja juosta, halusin koiran joka olisi hyvä myös muihin harrastuksiin ja samalla paras ystäväni. Aloimme Sirun kanssa opettelemaan arkitottelevaisuutta, hihnakäyttäytymistä ja agilityä Sirun ollessa 2,5 -vuotias. Noh, parempi myöhään kuin ei milloinkaan :D Hihnassa kävely ei ihan heti lähtenytkään sujumaan... Voitte vain kuvitella ;)

Muutaman vuoden päästä porokoirakuumeeni vaihtui käyttö saksanpaimenkuumeeseen. Siitä seurauksena Sirusta piti tulla pk-koira 3-4-vuotiaana. Kovan luokan harrastuskoira. Aloitimme treenaamaan ahkerasti BH-kokeeseen sekä pelastuskoirapuolta. Sirusta piti siis tulla pelastuskoira, sen piti leikkiä patukoilla, taistella lujaa ja olla karhua rohkeampi. Voi pientä Sipsiä, eihän pienestä huskysekoitusestani sellaiseen ollut :D Onneksi ei tarvinutkaan. Sirusta tuli hieno hakukoira ilman patukoitakin. Sirusta parasta oli haasteelliset piilot. Se rakasti voittaa itsensä. Jos piilo oli korkealla, sinne oli päästävä. Ja voi sitä riemua kun sinne vihdoin pääsi! Tottis puoli ei ollutkaan niin helppoa. Sirun motivoiminen oli erittäin haasteellista. Lelut ei kiinnostaneet ja ahnein se ei ole, toistoja se kestää vain muutaman. En ollut naksuttimesta kuullutkaan. Käytin siis käsiohjausta ja nameja. Edistys ei ollut nopeinta mahdollista :) Jatkoimme vetokoirailua hiihdon muodossa silloin kun sattui olemaan lunta maassa.


Vuonna 2007 aloitin opiskeluni eläintenhoitajana. Tytöt tietenkin pääsivät mukaan. Sirusta tuli siis pian myös tallikoira ja maailman parhaiten käyttäytyvä neitokainen 5-vuotiaana. Se suhtautui erittäin hyvin muihin elämiin kuten lehmiin, kissoihin, kaneihin, vuohiin, lampaisiin... Tottiksessa ja hallinnassa olimme opiskelun aloituksen aikoihin edistyneet niin paljon, että Siru ei kiskonut hihnassa kuin satunnaisesti ja tottisryhmässä saimme kehuja heti ekalla kerralla. Taidot kasvoivat opiskelun aikana ja erikoisjälki alkoi kiinnostamaan uutena lajina. Sirusta tuli siis myös jälkikoira.

Opiskelujeni päätyttyä siirryin nykyiseen työpaikkaani Sirun ollessa 7-vuotias. Tänä aikana tutustuimme Sirun kanssa paremmin naksuttimeen. Olimmehan koulussa sitä käyttäneet, mutta nyt vasta otin sen omakseni. Tätä olimme selvästi kaivanneet tottispuolelle kaikki nämä vuodet! Nyt muuten niin hieno ja täydellinen koira alkoi loistaa myös tottispuolella. BH-koe sai lisäpontta ja päivittäinen treenaus alkoi. Treenasimme koko 2010 talven joka päivä ja edistys oli huimaa. Tutuistuin bordercollie ihmisiin ja toko, agility, temput ja frisbee alkoi kiinnostamaan. Pk- puoli siis sai luvan väistyä ja BH- tavoitteen tilalle tuli TOKO ALO.

Sirun viimeisimmät vuodet ovat olleet täynnä toimintaa. Se on auttanut minua kouluttamaan projektikoiriani (ongelmakoiria kuten remmirähinää, ylivilkkautta ym.) olemalla loistava esimerkki. Rekikoiratouhut jäivät kokonaan pois vasta Sirun ollessa 7-vuotias. Se ei palautunut suorituksista enää yhtä nopeasti ja lihasten revähdysriski kasvoi. Päätin siis parhaaksi jättää lajin pois. Meidän ensimmäisen ja rakkaimman lajimme. Seuraavan koiran kanssa sitten. Agilityssä jäimme myös eläkkeelle Sirun ollessa 8,5 v. Sen fysiikka ei kestä korkeita hyppyjä ja haluan säästää sitä parhaani mukaan. Haluan sen kestävän vielä pitkään hyvässä kunnossa. Tokoa harrastamme enää vain mielenvirkistykseksi, sitä emme lopeta kuitenkaan. Jatkamme niin kauan kuin Sirulla on hauskaa. Titteleitä emme ole saavuttaneet, mutta niitä kerkeämme vielä hankkia toko puolelta :) Kaikista tärkeimmän tittelin Siru kuitenkin sai - kaikista rakkain koira maailmassa <3 Oma pieni kojoottini.


Synttärilahjaksi Siru sai viettää vauhdikkaan päivän pellolla juosten ja myyrästäen, kaverina vähän tokoilua ja puuhastelua Mishan kanssa. Kaiken tietysti kruunasi paistettu naudan palviluu :) Hyvää 9-vuotis syntymäpäivää Siru!

16.10.2011

Kurkistus elämäämme

Mitä kertoisin meidän viikoista? Sirun kanssa ei olla treeneissä sen kummemmin edistytty, pidetty vain taitoja yllä. Donna odottelee hampilääkäriä ja patin poistoa, tällä hetkellä antibiottikuurilla. Katsotaan kuinka käy.

Suurin osa ajastani kuitenkin on kulunut Mishan ja siskoni kanssa touhutessa. Olemme käyneet sosialistamassa sitä mm. autoiluun, toisiin koiriin, pentutreffeillä, opettanut elämää ja käytötapoja. Ohjelmaa on siis riittänyt. Siskoni on edistynyt tosi hyvin. Pentu ei ole mikään helpoin ensimmäiseksi omaksi koiraksi. Sillä löytyy omaa tahtoa kokonaisen koiralauman verran. Kirsi voisi kirjoittaa kirjan "kuinka kesytän lohikäärmeeni". Pentu on vasta 10 vko, mutta uskon, että siitä tulee huippu koira :)

Itse odotan talvea jo innolla. Olen haaveillut kunnon talvivarusteista ja suunnitelmaa alkaa olla jo kasassakin. Tänä talvena haluan olla kunnolla varustautunut! Suunnitelmissa on myös perehtyä kunnolla lumilautailun saloihin. Uusi lauta tosin taitaa edelleen jäädä haaveeksi ;) Samalla itseäni puri monen vuoden jälkeen taas retkeilykuume. Odottelen siis innolla myös seuraavaa vuotta ja sen tuomia seikkailuja. Ehkä ensi kesänä saan kesyttää jo oman pienen lohikäärmeeni?

1.10.2011

Keppejä

Tänään sitten päästiin kunnolla vauhtiin keppien kanssa. Tavoitteena siis opettaa ne 2 x 2 menetelmällä. Nova ja superkoira Tito näyttivät ensin mallia kuinka se käytännössä sujuu. Edellisessä kirjoituksessani olin tiukasti sitä mieltä, että houkuttelua en käytä. Piste. No kuinkan sitten kävikään. Kummasti se käsi sieltä lähti näyttämään mistä välistä pitää mennä! Pian Siru oppikin menemään keppien välistä kivasti, mutta vain sillä typerällä käsiohjauksella. Eihän se niin vaarallista ole, mutta onpahan sitten tiedossa häivytystä tulevaisuudessa...

Mukana oppia oli ottamassa myös siskon paimenlapsi Misha. Keskittyminen ei 8 vko pennulla ollut vielä suurta, joten katseleminen kääntyi pian lapasten riepottelemiseksi. Kyllä siitäkin vielä agitykki kasvaa ;)

14.9.2011

Syksyn touhuja

Paljon on tapahtunut syksyn aikana. Sirun kanssa aloimme opettelemaan keppejä agilityssä. Pähkäilen tosin edelleen käytänkö sheippaamista (koko keppisarja kerralla) vai 2x2 menetelmää. Molempia olen koittanut (hyi, ei niin saa tehdä..) ja 2x2 sheippaamalla voisi olla paras vaihtoehto :) Muuten agia rajoitetaan. Hypyissä rimat alimmalla tasolla ja säästän Sirun rankimmilta treeneiltä. Kävimme joku aika sitten koirahierojan arviotavana ja tuomiona Siru sai tuloksen, että se on ihan solmussa. Solmua siis availlessa.

Meitä kävi muutaman päivän ajan viihdyttämässä serkun 9kk lk collie pentu Ylva. Sen kanssa kävimme treenaamassa agikentällä, lenkkeilemässä Novan kanssa ja opettelimme yleistä käyttäytymistä, rauhottumista ja leikkimistä. Tykkäsin ipanasta paljon. Energiaa tytössä riitti, sen kanssa oli mukava touhuta ja se oli nopea oppimaan. Bordercollie se ei kuitenkaan ollut ;)

Nyt vietämme aika rauhallista eloa. Siru kasvattelee turkkiaan, jonka tiputti valeraskauden seurauksena. Se on nyt aivan karvaton, ihokin kuultaa läpi. Mutta eiköhän se tuosta pian kasva takaisin omiin mittoihinsa. Donna käy lyhyitä lenkkejä ja innostuu silloin tällöin vähän juoksemaan Sirun kanssa. Pirteä se on kuin mikä, mutta väsymys sille iskee nopeasti.

Reilun viikon päästä saan hieman helpotusta pentukuumeeseeni. Siskolleni tulee silloin blue merle lk collie pina narttu (pitkäkarvainen lyhytkarvainen collie). Virallisesti Cinnaberry's Cinderella "Misha". Tyttöjä täytyy tietysti viedä pentua katsomaan usein ja pentu opettaa vieraiden käsittelyyn ;)

26.8.2011

Päivä Porvoossa

Viime kesän hienosta Porvoo reissusta innostuneena halusin ehdottomasti mennä tänä kesänä uudestaan. Ja suuntana siis Vanha-Porvoo kaikilla herkuilla ;) Voiko olo olla enää lomalaisempi kun aurinko paistaa, aika pysähtyy vanhojen katujen keskellä, turistit räpsivät valokuvia ja hymyilevät leveästi meille, istut veden äärelle syömään mansikoita... Reissun kruunaa aina niin mukavat turistit, jotka tuntuvat joka vuosi olevan yhtä ihastuneita Siruun. Matkamuistoina Suomesta lähtikin monta valokuvaa meidän pienestä prinsessasta <3

Matka alkaa tottakai Brumberin myymälästä - mistäs muualta! Sieltä saa parhaat herkut joita voi napostella pitkin päivää.

Siru lipoo huulia jo valmiiksi nameja odotellessa. Kyllä, neiti sai myös nameja - meinaan kuivalihaa!
Sen jälkeen suunnitelmat loppuukin ja alkaa päämäärätön vaeltelu, putiikeissa pyöriminen ja päivästä nauttiminen vailla kiirettä mihinkään. Turistien joukossa on helppo heittäytyä turistiksi. Täydellistä siis :)


Siru kävi koittamassa myös kalastamisen jaloa taitoa


Tyytyväinen lomalainen
Ensikesänä mennään taas uudestaan - ehkäpä uuden pennun ja jenkkivieraiden kanssa? Toivotaan! Se on nyt sitten samalla päätetty - ensi kesästä tulee aivan loistavan mahtava! ;)

25.8.2011

Syksy lähestyy

Mielestäni parasta elokuussa on marjat, ruskan alkaminen, kypsät viljapellot ja puimurit hommissa, lehdet alkavat tippua, auringonlaskut/nousut, sopivasti viileitä sekä lämpimiä päiviä, aamu-usvat, hämärät illat... Tänä vuonna siitä erityisen hienon tekee 2 viikon loma! Normaalisti tähän aikaan istun koulun penkillä tai töissä huhkimassa. Tytöt myös tykkäävät. Pahin kuumuus on hellittänyt ja lenkillä on taas mukava touhuta - esiin kaivautuva riista jättää myös mielenkiintoisia hajuja haisteltavaksi ;)













18.8.2011

Mökkeilyä

Niinhän se on, että kesä ilman mökkeilyä ei ole kunnon kesä.


Uitettu



Sirun mielipide uimisesta

Sisko takin' easy

1.8.2011

Summer is for Fun!

Ai mitä ollaan tehty viime päivityksestä? Paljon! Toisaalta taas ei mitään :D Ollaan siis lähinnä lomailtu ja vietetty kesää. Toko treenit ovat jääneet Sirun kanssa vähemmälle todella kuuman kesän vuoksi. Kuvia on myös kerääntynyt heikonlaisesti. Ohjelmaa tuntuu silti olleen vaikka kuinka. Donna on opetellut uimaan pelastusliivien turvin, Novan kanssa ollaan treenailtu frisbeetä, käytiin katsomassa TOKO SM kisoja, meillä on ollut Sirun kanssa projektikoira koulutettavana, ollaan asuttu milloin missäkin ja käyty joka puolella... Varsinainen kesälomakin on vielä edessä!

Heinäkuussa kävimme pyörähtämässä myös Kiikalassa katsomassa paimennuskisoja. Oli aika huippua ja mahti päivä!

CMM's Jade hommissa










Borderliz Magdalena




Lämpöä kisoissa piisasi +30'C ja kaverina auringonpaahde vailla varjoa. Onneksi otin mukaan sateenvarjon ja viilentävät loimet. Lopussa paahde vaihtui yllättäen kaatosateeksi ja ukkoseksi, joten sateenvarjosta oli siinäkin hyötyä :)




























Olemme viileämpinä päivinä ottaneet Sirun kanssa kevyttä tottista, ihan vain ettei taidot unohdu. Tänään kuitenkin Siru ylitti itsensä. Aivan mahtava into ja tarkkuus! Alkoi kokeeseen meno vähän houkuttamaan :D Tämän kuun ohjelma on ainakin selvä. Lisää treeniä! Ipana taitaa jo maahanmenon ja paikallaolon, istumisen, seuraamisen oikealle käännöksineen, sivulletulon, eteentulon ja kohta myös liikkeestä seisomisen. Enää puuttuu siis estehyppy ja vasemmalle käännökset. Pikku juttuja ;) Tosin haluan treenata kaikki osa-alueet varmoiksi ennen kokeeseen menoa. Kokeessa ei enää saa arvuutella mitä mikäkin käsky oli - ainakaan se ei ole toivottavaa...

2.6.2011

Kesä!

Paljon on tapahtunut taas. Kävimme viime viikonloppuna Sirun, Titon ja Novan kanssa Tuorlassa koirafrisbee kurssilla hakemassa kokeneemmilta oppia. Yövyttiin Paimiossa mun vanhalla koululla. Ah, ihan kuin kotiin olisi mennyt. Siru asettui heti taloksi ja muisti kaikki vanhat säännöt :) Sää ei ollut niin otollinen kuin olisimme toivoneet. Lauantaina oli puolipilvistä ja tuulista, yllättäen poltin naamanikin. Sunnuntaina sitten satoi ja tuuli koko päivän voimakkaasti. Loistava sää heitellä frisbeetä! Opimme kuitenkin paljon hienoja heittotekniikoita mm. heitto selän takaa, jalan alta, kädellä lyönti, yläkautta ja tietetenkin suoraan heitto - joka on yllättävän vaikeaa... Lisäksi opimme kuinka koira opetetaan ottamaan koppi, hyppimään omistajan yli ym. kivaa. Erittäin mahtava viikonloppu ja seuraavalle kurssille mennään ehdottomasti mukaan!

Ahkera kuunteluoppilas.




































Donna on taas kotona ilostuttamassa elämäämme :) Tuntuu kuin en olisi nähnyt mummelia todella pitkään aikaan. On se taas ihanaa kun on oma lauma kasassa <3 Donnalle olen opettanut erilaisia eleitä ja niiden merkityksiä. Vanhalla alkaa vähän höpsöys ja kuurous vaivata, niin tällä tavalla pystyn edelleen kommunikoimaan sen kanssa. Sirullakin on vauhti hidastunut. Johtuuko se tästä kuumuudesta vai onko pieni ipanani tullut vanhaksi? Missä välissä se tapahtui!?

Aika hienoa kun vihdoin tuli kesä! Kesäkuun ensimmäisenä päivänä alkoi myös helle. Mielestäni se olisi voinut alkaa jo viime perjantaina... Mutta nyt ulkona on ihanan värikästä ja pellot suorastaan huutavat lenkkeilemään ja heittämään frisbeetä. Tytöt lenkkeilevät ja minä harjoittelen heittotekniikoita. Se on niiden mielestä hyvä jako :)

Donna vauhdissa.
 





































Neiti kesäheinä.

24.5.2011

Laatuaikaa

Lento lähti vihdoin. Nyt ollaan Sirun kanssa kaksistaan tämä viikko ja sitten haenkin jo Donnan kotiin.

En voi muuta kuin rakastua tohon koiraan uudestaan ja uudestaan <3 Sirun kanssa on vaan niin nautinnollista olla ja tehdä. Lenkillä se ei tarvitse hihnaa, se tulee pyynnöstä ja välillä ilmankin kävelemään vasemmalle puolelleni. Tuli vastaan koira, lapsi, pyörä tai mikä vain Siru ei noteeraa. Se jatkaa kuuliaisesti matkaa jos lupaa ei tule mennä tekemään tuttavuutta. Ohitukset eivät siis ole mikään ongelma. Rauhottuminen ei myöskään ole ongelma. Sirun kanssa voi mennä minne vain, koska vain. Siellä missä ollaan yhdessä, siellä on koti :)

Tottis sujuu taas mallikkaasti tauon jälkeen ja iltalenkillä hiottiinkin mm. sivulletuloa, seuruuta, eteentuloa, maahanmenoa... Luoksetulo oli hieman rempallaan Lennon ym. jäljiltä, mutta neiti tarvitsi vain muutaman muistutuksen ja taas toimii. Uutena asiana ollaan nyt myös alettu harjoittelemaan liikkeestä seisomista. Otetaan BH tavoitteen rinnalle myös toko alo. Kiire meillä ei ole, mennään täysin sillä perjaatteella, että pidetään yhdessä hauskaa.