21.8.2013

Puoli vuotta mittarissa & huskymaista menoa

Viime viikonloppuna oli Savun 6 kk pentutreffit. Kävimme yhdessä kasvattajan koirien Runon, Piikun ja Kuuran, Savun emän Viiman ja isän Sulon sekä Kulon kera Rutikalla. Koirat juoksivat, haukkuivat, uivat ja rymysivät joka suuntaan. Menoa ja meninkiä siis riitti!

Puolivuotias Fiilis Iloinen uitettuna. Kuva Tuija Luusua.
Illalla kävin vielä viettämässä laatuaikaa huskyjeni kanssa. Aah, miten mukava olikaan seurata näiden kahden yhteisiä touhuja pitkästä aikaa :) Kyllä rotupohdinnoistani huolimatta, parasta seuraa toiselle koiralle on saman rotuinen kaveri - husky tuntee huskyn paremmin kuin kukaan muu. Alla kuvatodisteita lenkiltä. (Valo ei aivan riittänyt huippu otoksiin, mutta tunnelma välittyy kyllä.)

Kaksikko <3
Taco pappa.
Sirulla hymy korvissa ja virtaa riittää.




Huomatkaa Sirun nuorentunut ilme <3


7.8.2013

Katse kohti syksyä

Kesä on pitkällä ja ollaan menossa kohti syksyä! Koulut jatkuu, Savu kasvaa kasvamistaan ja Kulo aikuistuu aikuistumistaan. Siru se vaan pysyy ennallaan ;)

Kisasuunnitelmia ollaan tehty jo muutamia syksylle/talvelle ja ensimmäisenä listassa onkin meidän molempien ihka ensimmäiset viralliset tokokokeet! Hui kauhia :D Ilmottautuessa tuntui, että liikkeet on valmiit - mutta nyt kun kokeeseen on jäljellä 2,5 viikkoa, tuntuu, että hommaa olisi vaikka kuinka. Noh, jos menee pipariksi, niin tiedetään ainakin mitä ensi kokeeseen treenataan. Pakko se on jossain vaiheessa sinne uskaltautua kuitenkin :)

Toinen kisasuunnitelma olisi syyskuulle koirapyöräilyyn. Tuossa viileämpänä aikana saatiin jo kuntoa kohotettua ja vedettyä lähes koko kisamatka Kulon kanssa. Nyt ilmojen taas hivellessä aavikkoa, on jäänyt sen lajin treenaaminen kokonaan. Ainoa aktiiviteetti molemmilla on ollut pihatöiden teko. Kulo on ollut mainio apulainen ojennellessaan risuja, polttopuita ym. The real ranch dog ;)

Savu on lupautunut treenaamaan mua näyttelyihin sen kanssa. Siinä on laji, josta rehellisesti sanottuna en tiedä lähes mitään. Siksi sitä onkin pakko kokeilla nyt, kun koirallakin on siihen potentiaalia. Savun ohjelmaan kuuluu siis pentupainien lisäksi seisomis- ja ravaamistreeniä. Mitähän muuta pitäisi osata huomioida... Varmaan se selviää ekan näyttelyn jälkeen, kun meidät on naurettu ulos kehästä :D

Porotuseläin 5,5 kk.

Kauko ja Savu juomatauolla.

30.6.2013

Kun Savu tapasi Kaukon

Savu pääsi pari päivää sitten painimaan samanikäisen porourhoon Kielapihkan Melekoosen Häjyn eli Kaukon kanssa. Lapsilla oli mukavaa ja Jonna räpsi hienoja kuvia ipanoista :) Kaikki kuvat siis Jonna Räisäsen käsialaa.

Rinsessa.

Yhdessä on mukavaa, trallallaa...

K: Mulla on aika hieno puunpala.

S: Kohta se on mulla!

Näin.

Juomatauko.

Taas jaksaa!

Kauko.

Savu.

S: Mä tahon kans! Tänne, tänne...

Jes!

Kauko tuumasi, että tollanen riiviö on parempi taluttaa kuonopannalla.

Moikka! Näkyillään :)

25.6.2013

Uimailua ja rotu pohdintoja

Joskus mietin, että miksi koirani ovat eri rotuisia. Miksi kaikki eivät vain olisi samaa rotua keskenään? Olisi hienon näköinen lauma, samaa sarjaa ja itse pääsisin helpolla kun kaikki toimisivat suht samalla kaavalla ja puhuisivat keskenään samaa kieltä. Mutta, mitä hauskaa siinä loppupeleissä olisi? Kaikki näyttäisivät lähes samalta, kaikki ajattelisivat lähes samalla tavalla... Eikö meno kävisi hieman yksitoikkoiseksi pitemmän päälle? Niin tai näin, en ikinä vaihtaisi pois kokemuksiani erirotuisten koirien kanssa. Olen saanut loistavan yleiskäsityksen koirasta eläimenä, roturajojen yli.


Siru 10 v ja 8 kk.

Savu 4 kk ja 2 vko.

Kulo 1 v ja 3 kk.

Yksi rotu kuitenkin on, jolla tuntuu olevan erityinen paikka sydämessäni - vaikka kovasti yritän taistella sitä vastaan vuodesta toiseen; siperianhusky. "Ehkä taas joskus", huomaan ajattelevani usein ja sanovani sen jopa ääneen muille ihmisille... Mitä? Ei mulle mitään huskya ole enää tulossa... Mietin usein, millainen olisin tai mitä osaisin, jos olisin pysytellyt huskyissa koko ikäni. Osaisin ja ymmärtäisin murto-osan nykyiseen verrattuna koirista ja niiden koulutuksesta. En olisi oppinut saalisvietistä, mielyttämisenhalusta, palkkaamisen ajoituksesta, koirien erilaisuuksista, mutta samanlaisuuksista. Nyt taas toisaalta tuntuu, että voisin palata tuttuun ja turvalliseen ja hyödyntää kaikkea oppimaani aivan eri tavalla. Mitä saisinkaan aikaan? Millainen koirastani tulisi näillä taidoilla? Aivan erilainen veikkaanpa! Valjakkoharrastukseni ainakin hihkuisi innosta. Toisaalta tekisi mieli ottaa selvää, toisaalta ajatus jännittää valtavasti.. Ei, ei ehkä kuitekaan - ainakaan 8- vuoteen ;)





Entäpä, jos kuitenkin pysyisinkin vaan paimenissa? Helposti koulutettavissa, kontakti silmissään syntyneissä mielyttämisenhaluisissa työkoneissa? Ah, sitä harrastamisen ja arjen helppoutta ja tehokkuutta <3 Entä, jos seuraava koirani voisikin olla (sitten sen 8-vuoden päästä) yksi kauan haaveilemistani roduista; australianpaimenkoira. Jotain tuttua, jotain vanhaa, sekoitettuna uuteen ja jännittävään. Täydelllistä - ehkäpä!






Tai jospa luopuisin isojen koirien kanssa pelaamisesta ja siirtyisinkin shiboihin? Ei lainkaan hullummalta kuulostava vaihtoehto sekään. Lauma pieniä koiria ja halvat kustannukset :) Toisaalta, kuinkahan shiba sopeutuisi rekikoiraksi... Ehkä tämä voisi toteutua vasta kun itselläni alkaa meno tasaantua? :D




Yhden asian kuitenkin tiedän varmasti. En vaihtaisi päivääkään näiden nykyisten kanssa touhuamisesta! Miksi jämähtää vain yhteen rotuun, kun voi nauttia monesta? Meillä on monta seikkailua ja kokemusta vielä edessä, paljon opittavaa ja nähtävää! Katsotaan mihin kaikkialle me tämän kojoottilauman kanssa vielä päädytään. Monipuolisuus on rikkaus - en siis todennäköisesti tule omistamaan yhtä aikaa kahta saman rotuista koiraa. Näiden kanssa voi harrastaa monipuolisemmin, mitä yhteen rotuun jämähtäneenä pystyisi. Voisinko kuvitella paimentavani huskyn kanssa tai vieväni käyttölinjaisen bortsuni näyttelykehiä kiertämään? En voisi :D Toisaalta myös samanrotuisuus houkuttelisi, mutta taitaa jäädä vain kutitukseksi takaraivoon ;)







12.6.2013

Kuulumisia

Kesä on lähtenyt aikaisin käyntiin tänä vuonna ja mahdollistanut ulkona olemisen yömyöhään asti. Lämpöä on myös riittänyt reilusti. Huskyihmisenä olen tottunut, että kesäisin lomaillaan ja koirien kanssa puuhataan lähinnä kevyttä ja mukavaa mielenvirkistystä. Ilmojen viiletessä sitten aktivoidutaan taas huippuunsa.

Kulo on käynyt muutaman kerran uimassa. Se keksi uimisen hauskuuden talvella koirakylpylässä ja siirsi sen melko luonnollisesti myös luonnon vesiin - varsinkin kun houkuttimena lentää lelu ;) Kesä on perinteisesti myös puistoissa, tapahtumissa ja ihmisten ilmoilla olemista ja tekemistä. Kulon kanssa jatketaan siitä mihin viime syksynä sosialistamisessa jäätiin. Tämän kesän projektina on oppia rauhallista ja rentoa olemista, ympäristöstä välittämättä, paikassa kuin paikassa. Lupaavasti on lähtenyt käyntiin ;) Kulo toimii ajoittain kuin aikuinen koira, jonka kanssa olisin jakanut elämäni jo monta vuotta. Se tietää mitä odotan ja tunnen mitä Kulo tarvitsee. Sitä voisi kutsua ystävyydeksi :)

Savu on opiskellut kotikoirana oloa. Kuinka ollaan yksin kotona, kuinka lenkkeillään fiksusti ja käyttäydytään hihnassa, mitä saa syödä ja mitä ei. Malttia lapselle tarvitsee opettaa paljon lisää. Temppuja tehdessä kun tuppaa menemään vähän koheltamiseksi ;) Ahneutta Savulta ei puutu ja leluilla leikkiminenkin on alkanut kiinnostaa. Katsotaan miten tästä lähtee kehittymään :)

Sirun kanssa on saanut välillä itkeä ja välillä nauraa. Sen turkki on ollut huonossa kunnossa jo talvesta lähtien höystettynä muilla oireilla; se palelee helposti, lihakset ovat olemattomat ja painoakin kertyy annosmäärästä huolimatta. Mietin ruokinnat, nesteytykset ja liikunnat läpi. Missä vika? Eläinlääkäri epäili vahvasti kilpirauhasen vajaatoimintaa ja pian aloitetaankin lääkekuuri. Katsotaan josko se siitä reipastuisi.

Nyt painutaan koko konkkaronkka nukkumaan! Huomenna jatketaan Savun kanssa Ojangossa ihmettelyllä ja Kulon kanssa päivittäisillä tokoiluilla lenkeillä - Sirun kulkiessa uskollisesti mukana rinnallamme :)

Kulokin on ollut joskus pieni 7,5 vkoinen <3

29.5.2013

Kerro se kuvin

Tämmöistä meille kuuluu :)

Riehumista.

Nautiskelua.

Pentupaineja.


Parhautta <3

Hauskaa.

Ja söpöilyä <3

8.4.2013

Ei Tulta ilman Savua

Niin siinä kävi, että meidän laumaan pöllähti yksi jäsen lisää <3 Savu on oikein hurmaava pieni lapinporokoiran pentu, josta olisi tarkoituksena kasvaa isona reissukaverin lisäksi pelastuskoira tai ainakin erikoisjäljen nuuskuttelija :)



Lapsi on perusluonteeltaan rauhallinen tuumailija, mutta hetken tuumattuaan toteaa asian olleen ihan pikku juttu. Ääniä Savu ei juurikaan noteeraa. Ujon pienen pennun sisällä asuu siis rohkea iso koira :)



Ensimmäinen päivä ja yö meni akkuja lataillessa ja tänään onkin menoa riittänyt - kunnes akku on taas loppunut ja laitettu uudestaan lataukseen ;) Mukavan oloinen vesseli, nyt vain kasaamme hieman itseluottamusta ja hyvä tulee <3



Savu opiskeli tänään jo naksuttimen ääntä ja sitä mistä osoitteesta namit mahtaa tulla. Nopea on lapsi oppimaan ja vitsiläinen mikä hajuaisti <3



Savu tuntuu istuvan meidän laumaan varsin vaivattomasti. Siru pitää varmuudeksi pientä etäisyyttä tulijaan, mutta Kulo täyttää isosiskon roolinsa mielellään ja olisi valmis kyllä leikittämään lasta enemmänkin :D Lelujen vieminen lapselta kuuluu myös isosiskon rooliin kuulemma. Siitä kyllä ollaan keskusteltu onko sellainen järin fiksua toimintaa :D

Pennun vahtiminen on Kulon mielestä vakavasti otettavaa puuhaa.

19.3.2013

Kevät keikkuen tulevi...

...ja sen myötä kaikkea kivaa meidän elämään! Kulon kanssa aletaan sytyttelemään agilityä kunnolla taas (katsotaan kuinka meidän käy :D) ja tokoilut saavat aina uutta virtaa ja näkökulmaa sulista hiekka- ja nurmikentistä. Pyöräily aloitetaan myös nyt kun tuota ikääkin alkaa olla sopivasti. Retkeily tulee tottakai kuulumaan isona osana pitkin vuotta, mutta nyt päästään viettämään enemmän aikaa ulkona auringon lämmittäessä mukavasti! Loput kerronkin sitten, kun kevät pääsee kunnolla vauhtiin ;)

13.3.2013

Prime Time: Kulo

Kulo täytti 11.3. jo 1 vuoden!! Nyt vaihtui pentu -titteli junioriin ja nuoreen aikuiseen. Iso neiti painaa jo 16,3 kg ja lihasta on vaikka muille jakaa. Lahjaksi juniori pääsi painimaan Runo ystävänsä kanssa 4 tuntia :)

Tänään kävimme heti töiden jälkeen Aurinkorannassa pitämässä tunnin hauskuus lenkin. Aurinko paistoi kirkkaana, sää oli mitä loistavin ja pakkastakaan ei ollut liikaa!

Lumikenttien valtiatar


Tokoilu sujuu myös hiihtäjien, muiden koirien ja lasten ohittaessa meitä.


Kävimme myös kaupunkilenkillä ja saimme todella monta hyvää ohitustreeniä. Ohitukset eivät varsinaisesti ole ongelma, mutta aina voi hioa vieläkin paremmaksi. Nyt saatiin tiivistä sivulla kävelyä, katsetta irti ohitettavista ja keskittymistä muhun. Me like! Palkkana vaihdellen lelua ja namia, tilanteesta riippuen. Ohitettiin myös ensimmäistä kertaa lastenrattaita ja vielä kaksi peräkkäin :)

Tottelevainen rinsessa <3