Joskus mietin, että miksi koirani ovat eri rotuisia. Miksi kaikki eivät vain olisi samaa rotua keskenään? Olisi hienon näköinen lauma, samaa sarjaa ja itse pääsisin helpolla kun kaikki toimisivat suht samalla kaavalla ja puhuisivat keskenään samaa kieltä. Mutta, mitä hauskaa siinä loppupeleissä olisi? Kaikki näyttäisivät lähes samalta, kaikki ajattelisivat lähes samalla tavalla... Eikö meno kävisi hieman yksitoikkoiseksi pitemmän päälle? Niin tai näin, en ikinä vaihtaisi pois kokemuksiani erirotuisten koirien kanssa. Olen saanut loistavan yleiskäsityksen koirasta eläimenä, roturajojen yli.
 |
| Siru 10 v ja 8 kk. |
 |
| Savu 4 kk ja 2 vko. |
 |
| Kulo 1 v ja 3 kk. |
Yksi rotu kuitenkin on, jolla tuntuu olevan erityinen paikka sydämessäni - vaikka kovasti yritän taistella sitä vastaan vuodesta toiseen; siperianhusky. "Ehkä taas joskus", huomaan ajattelevani usein ja sanovani sen jopa ääneen muille ihmisille... Mitä? Ei mulle mitään huskya ole enää tulossa... Mietin usein, millainen olisin tai mitä osaisin, jos olisin pysytellyt huskyissa koko ikäni. Osaisin ja ymmärtäisin murto-osan nykyiseen verrattuna koirista ja niiden koulutuksesta. En olisi oppinut saalisvietistä, mielyttämisenhalusta, palkkaamisen ajoituksesta, koirien erilaisuuksista, mutta samanlaisuuksista. Nyt taas toisaalta tuntuu, että voisin palata tuttuun ja turvalliseen ja hyödyntää kaikkea oppimaani aivan eri tavalla. Mitä saisinkaan aikaan? Millainen koirastani tulisi näillä taidoilla? Aivan erilainen veikkaanpa! Valjakkoharrastukseni ainakin hihkuisi innosta. Toisaalta tekisi mieli ottaa selvää, toisaalta ajatus jännittää valtavasti.. Ei, ei ehkä kuitekaan - ainakaan 8- vuoteen ;)

Entäpä, jos kuitenkin pysyisinkin vaan paimenissa? Helposti koulutettavissa, kontakti silmissään syntyneissä mielyttämisenhaluisissa työkoneissa? Ah, sitä harrastamisen ja arjen helppoutta ja tehokkuutta <3 Entä, jos seuraava koirani voisikin olla (sitten sen 8-vuoden päästä) yksi kauan haaveilemistani roduista; australianpaimenkoira. Jotain tuttua, jotain vanhaa, sekoitettuna uuteen ja jännittävään. Täydelllistä - ehkäpä!
Tai jospa luopuisin isojen koirien kanssa pelaamisesta ja siirtyisinkin shiboihin? Ei lainkaan hullummalta kuulostava vaihtoehto sekään. Lauma pieniä koiria ja halvat kustannukset :) Toisaalta, kuinkahan shiba sopeutuisi rekikoiraksi... Ehkä tämä voisi toteutua vasta kun itselläni alkaa meno tasaantua? :D

Yhden asian kuitenkin tiedän varmasti. En vaihtaisi päivääkään näiden nykyisten kanssa touhuamisesta! Miksi jämähtää vain yhteen rotuun, kun voi nauttia monesta? Meillä on monta seikkailua ja kokemusta vielä edessä, paljon opittavaa ja nähtävää! Katsotaan mihin kaikkialle me tämän kojoottilauman kanssa vielä päädytään. Monipuolisuus on rikkaus - en siis todennäköisesti tule omistamaan yhtä aikaa kahta saman rotuista koiraa. Näiden kanssa voi harrastaa monipuolisemmin, mitä yhteen rotuun jämähtäneenä pystyisi. Voisinko kuvitella paimentavani huskyn kanssa tai vieväni käyttölinjaisen bortsuni näyttelykehiä kiertämään? En voisi :D Toisaalta myös samanrotuisuus houkuttelisi, mutta taitaa jäädä vain kutitukseksi takaraivoon ;)