Viime viikot ovat olleet mielenkiintoisia. Olemme Sirun kanssa opetelleet elämään uudestaan. Olen alkanut nähdä elämän uusin silmin. Nautin jokaisesta hengenvedosta, Sirun läsnäolosta ja arvostan joka hetkeä jonka saan viettää sen kanssa - ja muiden tietenkin. Olen myös etuoikeututettu saadessani pitää Donnaa luonani niinkin monta vuotta. Nätinpää ja iloisempaa koiraa ei olisi voinut saada :) Pian on talvi ja seuraava unelmani alkaa toteutumaan. Odotus ei enää tunnu lainkaan huonolta, päinvastoin. Olen aivan innoissani! Aurinko alkaa taas paistaa elämämme yllä ja paljastaa hienon maiseman. Parempaa ei voisi toivoa ja parempaa ei olisi voinut saada.

Otin tavoitteeksemme treenata valjakkoni vielä kerran huippukuntoon. Mukaan remmiin siis astui siperianhuskyni Taco. On poika päässyt vähän vanhuuden helpon elämän makuun... Nyt siitä tehdään atleettinen hoikka poika taas! ;) Suunnitelmissa on katsella messarista Sirulle uusia sopivia valjaita. Viime kerrasta se on kasvattanut turkkia niin paljon, että edelliset valjaat ovat liian pienet. Pääsen siis shoppailemaan! <3 ;) Treenit on aloitettu lämmittelyillä, metsälenkeillä, jäähdyttelyillä, venytyksillä ja hieronnalla. Eiköhän näillä eväillä päästä tavoitteeseen!
 |
| Mitä, minustako valjakkokoira? |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti