Kulo 10,5 viikkoa

Niin se kasvaa kovaa vauhtia. Välillä mennään vailla korvia riehuen, välillä taas ei voi kun ihmetellä miten hienosti se osaa olla. Eiköhän siitä tule vielä pätevä koira! Arki alkaa pikkuhiljaa sujua ja joitain käyttäytymismalleja syntyä. Olemme opetelleet ovesta kulkemista luvalla, hihnassa kävelyä riehumatta ja vetämättä, luoksetuloja, jättämistä, leikkimistä, kohteiden kiertämistä, sivulletuloa, eteen istumista, sivulla kävelyä ym. mukavaa. Tahtia olemme alusta hidastaneet. Antaa pennun kasvaa ja kehittyä rauhassa ja keskitytään enemmän arjen sujumiseen. Kovimman luokan kisakoirallakin suurin osa ajasta on kuitenkin arkea ja siinä elämistä. Arjessa helpon koiran kanssa on myös mukava tehdä yhdessä ja mennä minne vain.

Kulo on itseasiassa oppinut paljonkin viime aikoina. Se osaa olla nyt yksin autossa, kotona, töissä ja kylässä. Kaikistä näistä parhaiten yksinolo sujuu kuitenkin autossa. Siellä koipieläin nukahtaa auton käynnistyessä tai jos huomaa, ettei ole pääsemässä mukaan. Toisinaan Kulo tosin innostuu näpräämään turvavyötä hampaillaan tai syömään luuta. Pidän enemmän luun syömisestä.

Kun ympärillä tapahtuu ja meno on Kulon mielestä huikea, virtaa löytyy paljon ja pitkään. Metsälenkillä käyminen 7 aikuisen koiran kanssa ei ole juttu eikä mikään. Minun tehtäväkseni jääkin siis tarkkailla pennun jaksamista ja rajoittaa menoa, sillä duracell pupun mielestä lepääminen on aivan liian yliarvostettua. Kotona ja töissä Kulo kuitenkin nukkuu suurimman osan ajasta. Se on paikka kerätä voimia ja levätä.