18.6.2012

Kesäpentu kasvaa

Hellou! Eipä ole aikoihin tullut kirjoitettua tänne. Kulo kasvaa kohisten ja taidot siinä samassa. Ikää mittarissa on jo 14 viikkoa!




Arki alkaa nyt sujua suht mallikkaasti ja vaivattomasti. Yksinolo kotona, töissä, autossa ym. sujuu pitkiäkin aikoja. Sinä aikana lapsi nukkuu suurimman osan ajasta. Tykkään! Hihnassa kävellään osan ajasta nätisti ja osan ajasta Kulolla vaan on niin kiire, ettei kerkiä ajatella mitään hihnaa ;) Eniten olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että Kulo on oppinut ettei hihnassa riehuta Sirun kanssa, vaikka Siru olisi vapaana. Ainoastaan vapaana saa rymytä. Luoksetulot sujuu, odota-käsky alkaa toimia, ovista osataan mennä vain luvalla, kynsien leikkuu, harjaaminen ja pyyhkeellä kuivaaminenkin alkaa olla jo Kulolle tuttuja juttuja. Autojen ja pyörien jahtaus on myös näillä näkymin jäänyt kokonaan pois. Toisten koirien kanssa Kulo tulee toimeen vallan mainiosti. Ei mitään ongelmia. Ihmiset ovat myös iiiihania. Ehkä liiankin ihania, Kulon on vaikea ymmärtää miksi jokaista vastaantulijaa ei voi käydä moikkaamassa häntä vispaten. Lasten rattaiden kanssa kulkevat saavat suurimmat hytkytykset. Lässytys saa myös ipanan sekoamaan, vaikkei puhe olisi tarkoitettukaan pienelle intoa täynnä olevalle bc:n pennulle. Hassu koira!

Kesäyön taikaa

Tokoilun suhteen ollaan harjoiteltu lähinnä sivulletuloa ja seuruuta. Niissä Kulo alkaakin jo tajuta oikeaa paikkaa ja sivulle ollaan onnistuttu tulemaan välillä vaikeammistakin suunnista. Vielä ei voi puhua osaamisesta, mutta hyvästä alusta kylläkin! Seuruussa olemme harjoitelleet vasemmalle käännöksiä (oma heikko kohtani), oikealle käännöksiä ja peruuttamista. Viksu ipana kun oppii, vaikka toisessa päässä olen minä ;) Leikkiminen alkaa jo olla makuuni myös. Lelu palautetaan käteen - tai ainakin hyvin lähelle sitä ja leikki jatkuu. Alussa Kulohan juoksi lelun kanssa kauas pois ja ei halunnut edes vilkaista minua. Sanoisin siis, että tässä ollaan edistytty ;) Lelusta taistellaan myös kovasti ja ihan hyvin jo keskitytään leikkimiseen ympäristöstä välittämättä.


Kojootti <3
Siru on alkanut kasvattaa taas ihanaa pehmeää turkkiaan takaisin. Olen lisännyt sen ruokaan lisäravinteita turkkia varten ja se näyttää tuottavan tulosta. Jatkamme siis samaan malliin. Muuten Siru on saanut olla lellikkinäni. Sen hermoja koetellaan päivittäin pienen musta-valkoisen voimin. Hienosti se jaksaa ulkona remuta ja juosta Kulon kanssa. Usein ne hepuloivat ja kirmaavat leveä hymy naamalla pitkin metsiä ja peltoja. Välillä kuitenki Siru kaipaa omaa tilaa ja rauhaa. Täysin ymmärrettävää ja sen olen Sirulle suonutkin. Tokoilun suhteen emme ole juurikaan edistyneet. Lähinnä pitänyt taitoja yllä silloin tällöin. Uutena asiana kuitenkin olen opettanut Sirulle esineilmaisua jäljelle. On se fiksu koira. On oppinut tosi nopeasti idean. Jälkeä olemme myös ajaneet useammin. Nyt on ollut niin hyvät pellot, että on otettava ilo irti. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti