15.9.2012

Syyskuun kuvabläjäys!

Kerrankin on ollut kamera satunnaisesti mukana menossa. Tässä tiivistettynä meidän elo-syyskuu :)

Pentupainia Runon kanssa.




Paimennuskisoissa Somerolla oli hyvin Wallikset edustettuna.

Juoksukisathan siitä syntyi!


Silmä kovana lampaiden suuntaan.

Jallis osaa :)

Vietettiin myös 6kk pentutreffit Iso-Valkeella.

Uimakausi ei ole kuulemma vielä ohi.

Herkkuja luvassa!

Makkara kerjäläinen.

Laavun katolla jo toisessa polvessa.


Kotopuolessakin meidän lenkeillä on aina mukavaa seuraa.







Mummeli <3



10.9.2012

Haaste

Ohjeet haastetuille: Jokaisen haastetun tulee vastata niihin 11 kysymykseen, jotka haastaja on esittänyt ja postata ne blogissaan. Valitse sitten 11 uutta haastateltavaa ja linkitä heidät postaukseesi. Keksi 11 uutta kysymystä, joihin haastettujen tulee vastata. Älä haasta sitä henkilöä, jolta sait haasteen.

Tälläisen haasteen sain Katrilta ja tässä tulee vastaukset :)

1. Millainen on ensimmäinen koiriin liittyvä muistosi?
Ensimmäiset muistoni liittyvät varmasti paljon mummon koiriin. Mummolla oli suomenpystykorvia kun olin pieni. Ensimmäinen muistoni taitaa olla se kun Turre tuo suomenpystykorva, nuoli kädessä pitämääni kippoa tyhjäksi :D

2. Kerro muutamalla sanalla, millaisia karvatyyppejä nurkissasi tällä hetkellä pyörii?
Nurkissa pyörii villakoiria ja karvatuppo-haivenia ;) No jos puhutaan noista isommista kavereista, niin löytyy lyhytkarvaista bortsua ja huskykarvan omaava sekarotuista.

3. Kuka koira / mitkä koirat ovat olleet Elämäsi koiria? Miksi?
Ensimmäinen koira, johon kiinnyin oli mummoni koira Turre (joka oli narttu, nimestään huolimatta :D). Olin silloin varmaan 4-6-vuotias. Se oli aina siellä missä minäkin ja viihdyimme toistemme seurassa. Kävimme usein lenkkeilemässä kahdestaan :)

Todellinen elämäni koira on kuitenkin Siru. Siinä on kaikea mistä pidän. Ulkonäkö, luonne, kaikki! Meidän ajatukset vaan pelaa yhteen. Välillä unohdan, että Siru on oikeasti koira - toisillemme olemme kuitenkin parhaat ystävät <3 Ja ystäväthän tuntevat toisena läpikotaisin, virheistä ja puutteista huolimatta tallataan samaa polkua rinnakkain <3
Tietysti oman paikkansa sydämessäni saa myös kaikki muutkin koirat, ketään syrjimättä :) Mutta sitähän, tässä ei kysytty :D

4. Jos kaikki aikasi ei menisi koirien kanssa puuhatessa, niin mitä todennäköisesti tekisit?
Urheilisin. Olisin todennäköisesti koripalloilija, lumilautailija, lätkäpelaaja tai kaikkia niitä! Kaikki lajit kiinnostaa :D

5. Mikä on hauskin koiriin liittyvä muistosi / tilanne?
Niitä on niin paljon, ja parhaita ovat ne yhteiset hetket. Hauskin? Aika usein ne liittyvät Sirun ja Donnan saamiin hepulikohtauksiin. Aivot narikkaan ja matkaan :D Hauskaa oli myös kun Siru pienenä sai ilohepulit kahisevasta heinäpellosta.

6. Entä sydäntäsärkevin / surullisin?
Donnan lähtö taivaan kotiin.

7. Mitä koiraharrastuslajeja harrastat / olet harrastanut?
Kuinka monta riviä tähän saa kirjoittaa?? :D Melkein voisin sanoa kokeilleeni lähes kaikkea! Elämäni aikana on tullut harrastettua canicrossia, hakua, raunioita, peltojälkeä, agilitya, tokoa, tottista, valjakkoa, hiihtoa, temppuja, frisbeetä, rullaluistelua koiran kanssa, metsäpyöräilyä... äh, en edes muista niitä kaikkia! Tällä hetkellä ykköslajit ovat toko, agility, peltojälki, pelastuspuoli, valjakko ja retkeily. Pian kuvioihin tulee mukaan varmasti myös paimennus :)

8. Mikä tekee koirien kanssa harrastamisesta niin erityistä?
Yhdessä tekeminen, uuden oppiminen (niin itse kuin koiran), se tunne kun edistyy ja näkee työpanosten tuloksia. Tietysti plussaa on myös nähdä väsynyt ja onnellinen koira treenien jälkeen :)

9. Mitä ominaisuuksia arvostat koirassa eniten? Miksi?
Arvostan erilaisia asioita erilaisissa koirissa. Näitä ominaisuuksia ei ehkä pysty upottamaan samaan yksilöön, mutta tässä tulee.
Arvostan rauhallista perusluonnetta, aktiivisuutta treenatessa, oppimiskykyä ja älykkyyttä (ei kuitenkaan älykkäämpi kuin minä!), itsevarmuutta, rohkeutta, kuuliaisuutta, sopivasti pehmeää luonnetta (mutta ei liian herkkä), varmuutta, hyvää hermorakennetta, hiljaista koiraa (ei piip piip, väy väy), keskittymiskykyä, sitkeyttä töissä, eli liian ohjaajapehmeä, mutta ei liian kovapäinenkään. Lisäksi on paljon pieniä asioita jotka saavat minut huokailemaan tyytyväisyydestä. Niitä ovat mm. kiintyminen omistajaan, välinpitämätön suhtautuminen vieraisiin ja muihin koiriin, mutta innostuu välillä leikkimään muiden koirien kanssa, kontakti ja uskollisuus - kaunista ulkonäköä unohtamatta. Treenatessa haluan, että koiralta löytyy taistelutahtoa, saalista, viettikestävyyttä, hoksottimia, malttia sopivasti ja motivaatiota. Jep, siinäpä haastetta kerrakseen :D

10. Mikä on haaveesi koiraharrastuksiisi liittyen?
Jos ihan saa pilviin kurkotella, niin FI KVA, TVA, AVA, erikoisjäljeltä tuloksia, pelastupuolelta tuloksia, valjakko taas kasaan... Jos ollaan realistisia, niin haluaisin päästä korkkaamaan TOKO ALOn, korkata agi-kisat ja suorittaa ehkä BH:n ;)

11. Minkälaisessa tilanteessa olet koirien kanssa 10 vuoden kuluttua?
Kulo on varmasti fiksusti käyttäytyvä mummeli, tassuissa paljon tuloksia, virtaa hieman vähemmän ja nätti kun mikä ;) Omistan varmaan myös muun rotuisia koiria. Yhteensä varmaan 3 kpl ja asun talossa, jossa on oma piha. Siinä aika villi veikkaus :D

Haastettavat lisään tähän myöhemmin :)

26.8.2012

Tavotteiden pohtimista

Millaisia tavotteita asettaisi? Minkä ikäisenä koira on valmis kunkin lajin kokeisiin henkisesti? Jos lähtökohtana on kivaa pitäminen, ei mielestäni kokeeseen menemisellä ole alaikärajaa - edellyttäen, että koeliikkeet on opeteltu ja osataan. Kuitenkin, millainen tavoite on realistinen ja järkevä nykyisellä treenaamis tahdillamme?

Summa summaarum ja pähkäilyn tuloksena, päätin asettaa varovasti meille tavoitteita. Ilman tavoitteita treenaaminen tuntuu jotenkin hassulta, toisaalta liialliset tavoitteet taas tuovat paineita ja stressiä etenemisestä. Mietin pitkään uskallanko paljastaa tavoitteemme täällä - silloinhan se olisi ihan virallista. Päätin kuitenkin, että ehkä tavoite tulee saavutettua näin paremminkin ;) Tavoitteenamme Kulon kanssa on siis päästä 1,5 -vuotiaana ensimmäisiin TOKO-kokeisiin. Kyseessä olisi molempien ensimmäiset kokeet ikinä! Tähän siis pyritään. Ja näin opiskelujen alkaessa jää enemmän aikaakin treenaamiseen. Paineita ei kuitenkaan oteta. Jos ollaan aikasemmin valmiit, hienoa. Jos ei olla sillon vielä valmiit, niin sitten vaan jatketaan treenausta ja mennään myöhemmin.

Agilityssä menemme täysin tilanteen ja fiiliksen mukaan. Katsotaan mihin meistä on ja millaista tahtia alamme edetä. Opettelemme ensin kaikki esteet kunnolla, ohjaamisen ja yhteisen pelin kentällä. Sen jälkeen alamme suunnittelemaan kisoja. Eiköhän meidät sieltäkin vielä löydetä, ehkä ennemmin kuin uskonkaan! Alkajaisiksi uskaltaisin veikata ekoja kisoja n. 2 -vuotiaana.

Pelastushaussa ja jäljellä menemme vähän samoilla linjoilla kuin agipuolella. Treenaamme kun löytyy sopiva porukka/pelto, sää suosii ja into on tekemiseen parhaimmillaan. Elättelen näissäkin kisoihin pääsemistä, joten eiköhän tavoitetta saada näistäkin aikaiseksi. Arvotaan jäljellä ensimmäisen kerran kokeeseen n. 3 -vuotiaana. Haussa 3-5 -vuotiaana.

Katsotaan menikö ihan mönkään ;) Tästä se lähtee - meidän kisaura kohti kuuta!


19.8.2012

Viheriön valtiatar

Koirien Futiskerhosta hyvää päivää! Tänään oli mahtava treenit. Opin nopeita maahanmenoja, peruuttamista ja äkkisyöksyjä. Kivaa oli! ;) Ps. Isot pallot on parhaita!


Terv. Kulo Dognaldo, 1. kentän hyökkääjä, puolustaja, maalivahti ja kentän laiduntaja

17.8.2012

Kohti syksyä

Kesä alkaa jo tehdä pikkuhiljaa tilaa syksylle ja meidän lauma sitä mukaa kohti uusia seikkailuja. Kesä on ollut huima! Toteutin yhden haaveistani ja reissasimme heinäkuussa koirien + mahtavan ihmisporukan voimin Tallinnaan pariksi päiväksi, ihan vain turisteilemaan. Reissuun pääsi mukaan Siru ja Misha. Kulo sai oman super puuhamaan ystäväni luona hoidossa ;) Tässä muutama kuva reissusta:

Misha vesisateen kastelemana terminaalissa.
Sirua ei sataman väkijoukko ahdistanut.
"Hei kato miten pieni laiva!"
"Meijän on paaaljon isompi."
Vanhan kaupungin katuja valloittamassa.

Wanna try archery?
Apetta tankkaamassa.
Puistoilua.
Laivalla uni maittaa.
Rankan reissun kulkija <3
Misha ei kerinnyt nukkua, sillä oli Tärkeä Tehtävä.


Kulo puolestaan kasvaa kohisten. Ikää on jo 5 kk! Matot ja peditkin on uskallettu jo laittaa takaisin lattialle, sen verran hienosti neiti osaa jo pidättää ja pyytää ulos. Kulo alkaa muutenkin muistuttaa jo aikuisempaa koiraa. Niin ulkonäöltään kuin käytökseltäänkin. Ovista osataan mennä vain luvalla, hihnassa käveleminen onnistuu suht vetämättä, sisällä maltetaan välillä jopa nukkua ja olla vaan. Autossa Kulo haluaa ehdottomasti kulkea takakontissa. Sen mielestä takapenkillä turvavöissä on niin lasten juttu, ettei mielellään suostu siihen enään. Kulo on opetellut myös omakotitalon hienouksia, meinaan ulkona viihtymistä. Se jaksaa olla ulkona monta tuntia, välillä touhuten ja välillä nukkuen. Kätevää :)

Agilityn kimpussa olemme hääränneet kerran viikkoon. Hyvältä näyttää! Kulo on päässyt kokeilemaan kuonoaan myös rauniolla. Sitä olisi tarkoitus alkaa enemmänkin treenaamaan - katsotaan mihin naperosta on. Tokoilu on hieman jäänyt taka-alalle omien kiireitteni takia. Välillä pidetty taitoja yllä, mutta uutta emme ole päässeet oppimaan. Kerkeehän sitä!

21.7.2012

Kesälomalaisten terveiset

Mitä me ollaan touhuttu? Eipä juuri mitään muuta kun pidetty hauskaa ja lomailtu! Arki sujuu mukavasti ja huolia ei tunneta näin heinäkuussa. Uiminen ja kahlailu on ollut pop!

Kulo on saanut paljon mennä ja touhuta myös koirakavereiden kanssa. Saatiin uusi leikkikaverikin hieman nuoremmasta porokoiran pennusta, Runosta. Näillä kahdella menoa riittää! Kulon aivan best friend tuntuu olevan kuitenkin siskon collie Misha. Nämä kaksi nukkuvat sisällä vierekkäin, aamulla aikaisin tervehtivät toisiaan iloisesti ja puuhaavat keskenään milloin mitäkin paimenten juttuja. Uusin tuttavuus on Tito tuo bordercollie. Sen kanssa on aivan superia juosta tuulen tavoin!

Kuva bläjäys kesältä olkaa hyvät. Kaikkista kuvista kuuluu kiitos Tuija Luusualle! Oma kamerani on ollut kovin lomalla myös...

Pönöttäjä 4,5 kk




Runo (Taikarummun Erikoinen Haave) ja Kulo (Wave - The Vesipeto Salama).


Loiskis, läiskis & Hupia!


Paimennan sut, beware..

Parhautta on oma omena <3

Seuraavaksi onkin sitten reissu Tallinnaan porukalla. Siru ja Misha pääsevät mukaan turisteilemaan ja nauttimaan nähtävyyksistä, hyvästä seurasta ja huolettomasta menosta myös. Näkyillään!

18.6.2012

Kesäpentu kasvaa

Hellou! Eipä ole aikoihin tullut kirjoitettua tänne. Kulo kasvaa kohisten ja taidot siinä samassa. Ikää mittarissa on jo 14 viikkoa!




Arki alkaa nyt sujua suht mallikkaasti ja vaivattomasti. Yksinolo kotona, töissä, autossa ym. sujuu pitkiäkin aikoja. Sinä aikana lapsi nukkuu suurimman osan ajasta. Tykkään! Hihnassa kävellään osan ajasta nätisti ja osan ajasta Kulolla vaan on niin kiire, ettei kerkiä ajatella mitään hihnaa ;) Eniten olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että Kulo on oppinut ettei hihnassa riehuta Sirun kanssa, vaikka Siru olisi vapaana. Ainoastaan vapaana saa rymytä. Luoksetulot sujuu, odota-käsky alkaa toimia, ovista osataan mennä vain luvalla, kynsien leikkuu, harjaaminen ja pyyhkeellä kuivaaminenkin alkaa olla jo Kulolle tuttuja juttuja. Autojen ja pyörien jahtaus on myös näillä näkymin jäänyt kokonaan pois. Toisten koirien kanssa Kulo tulee toimeen vallan mainiosti. Ei mitään ongelmia. Ihmiset ovat myös iiiihania. Ehkä liiankin ihania, Kulon on vaikea ymmärtää miksi jokaista vastaantulijaa ei voi käydä moikkaamassa häntä vispaten. Lasten rattaiden kanssa kulkevat saavat suurimmat hytkytykset. Lässytys saa myös ipanan sekoamaan, vaikkei puhe olisi tarkoitettukaan pienelle intoa täynnä olevalle bc:n pennulle. Hassu koira!

Kesäyön taikaa

Tokoilun suhteen ollaan harjoiteltu lähinnä sivulletuloa ja seuruuta. Niissä Kulo alkaakin jo tajuta oikeaa paikkaa ja sivulle ollaan onnistuttu tulemaan välillä vaikeammistakin suunnista. Vielä ei voi puhua osaamisesta, mutta hyvästä alusta kylläkin! Seuruussa olemme harjoitelleet vasemmalle käännöksiä (oma heikko kohtani), oikealle käännöksiä ja peruuttamista. Viksu ipana kun oppii, vaikka toisessa päässä olen minä ;) Leikkiminen alkaa jo olla makuuni myös. Lelu palautetaan käteen - tai ainakin hyvin lähelle sitä ja leikki jatkuu. Alussa Kulohan juoksi lelun kanssa kauas pois ja ei halunnut edes vilkaista minua. Sanoisin siis, että tässä ollaan edistytty ;) Lelusta taistellaan myös kovasti ja ihan hyvin jo keskitytään leikkimiseen ympäristöstä välittämättä.


Kojootti <3
Siru on alkanut kasvattaa taas ihanaa pehmeää turkkiaan takaisin. Olen lisännyt sen ruokaan lisäravinteita turkkia varten ja se näyttää tuottavan tulosta. Jatkamme siis samaan malliin. Muuten Siru on saanut olla lellikkinäni. Sen hermoja koetellaan päivittäin pienen musta-valkoisen voimin. Hienosti se jaksaa ulkona remuta ja juosta Kulon kanssa. Usein ne hepuloivat ja kirmaavat leveä hymy naamalla pitkin metsiä ja peltoja. Välillä kuitenki Siru kaipaa omaa tilaa ja rauhaa. Täysin ymmärrettävää ja sen olen Sirulle suonutkin. Tokoilun suhteen emme ole juurikaan edistyneet. Lähinnä pitänyt taitoja yllä silloin tällöin. Uutena asiana kuitenkin olen opettanut Sirulle esineilmaisua jäljelle. On se fiksu koira. On oppinut tosi nopeasti idean. Jälkeä olemme myös ajaneet useammin. Nyt on ollut niin hyvät pellot, että on otettava ilo irti. 

25.5.2012

Kulo 10,5 viikkoa

Niin se kasvaa kovaa vauhtia. Välillä mennään vailla korvia riehuen, välillä taas ei voi kun ihmetellä miten hienosti se osaa olla. Eiköhän siitä tule vielä pätevä koira! Arki alkaa pikkuhiljaa sujua ja joitain käyttäytymismalleja syntyä. Olemme opetelleet ovesta kulkemista luvalla, hihnassa kävelyä riehumatta ja vetämättä, luoksetuloja, jättämistä, leikkimistä, kohteiden kiertämistä, sivulletuloa, eteen istumista, sivulla kävelyä ym. mukavaa. Tahtia olemme alusta hidastaneet. Antaa pennun kasvaa ja kehittyä rauhassa ja keskitytään enemmän arjen sujumiseen. Kovimman luokan kisakoirallakin suurin osa ajasta on kuitenkin arkea ja siinä elämistä. Arjessa helpon koiran kanssa on myös mukava tehdä yhdessä ja mennä minne vain.



Kulo on itseasiassa oppinut paljonkin viime aikoina. Se osaa olla nyt yksin autossa, kotona, töissä ja kylässä. Kaikistä näistä parhaiten yksinolo sujuu kuitenkin autossa. Siellä koipieläin nukahtaa auton käynnistyessä tai jos huomaa, ettei ole pääsemässä mukaan. Toisinaan Kulo tosin innostuu näpräämään turvavyötä hampaillaan tai syömään luuta. Pidän enemmän luun syömisestä.

Kun ympärillä tapahtuu ja meno on Kulon mielestä huikea, virtaa löytyy paljon ja pitkään. Metsälenkillä käyminen 7 aikuisen koiran kanssa ei ole juttu eikä mikään. Minun tehtäväkseni jääkin siis tarkkailla pennun jaksamista ja rajoittaa menoa, sillä duracell pupun mielestä lepääminen on aivan liian yliarvostettua. Kotona ja töissä Kulo kuitenkin nukkuu suurimman osan ajasta. Se on paikka kerätä voimia ja levätä.

8.5.2012

Kesäloman ihanuuksia

Kävimme nauttimassa rantaelämästä, lämpöä ja aurinkoa riitti <3 Ja kerrankin saatiin kuvia!


Ensimmäinen yhteiskuva :)
Kulo 8,5 vk