
25.12.2011
24.12.2011
Have a Life Changing Christmas 2011!
Mahtavaa Joulua jokaiselle blogin lukijalle!
Myös Misha ja Taco toivottavat rauhallista joulunaikaa kaikille :) Ruoka oli hyvää kerjätä, paketteja mahtava repiä ja lahjoja kiva syödä. Päälle kunnon joulu-unet ja autuas tunnelma <3
Ps. Koiria ei vahingoitettu kuvausten aikana - Sirun milipiteestä huolimatta ;)
11.12.2011
Tokoilua
Ollaan Sirun kanssa alettu taas treenaamaan tokon alo-liikkeitä. Sivulletulo on aivan mahtava! Onnistuu jopa pitkältä matkalta. Lenkillä olen useamman kerran ottanut sivulletuloa. Asetun omaan perusasentooni, huudan sivulle sen mennessä todella pitkällä ja Siru laukkaa täyttä vauhtia ja ponnahtaa täydelliseen perusasentoon sivulleni. Ah, kelpaa! Seuraamisessa olen tehostanut tiiviyteen käännöksissä, yllättävyyteen kaaviossa ja hyvään rytmiin suoralla. Alkaa näyttää taas paremmalta. Pitkän tauon jälkeen hommaa kuitenkin on ja osittain täytyy palata taaksepäin. Olen yllättynyt kuitenkin miten paljon Siru muistaa viime talven tehotreenauksesta. Niin se on, koira palaa aina siihen ensin opittuun. Tällä kertaa se on hyvä asia, pohjatyö on selvästi tehty hyvin :) Maahanmenoa liikkeestä Siru tarjosi tänään itse. No, päätin siis käyttää tilaisuuden hyväksi ja ottaa sitä. Siihen se tippui, suoraan ja valppaasti :) Tuntuu hyvältä kun näkee toimivia liikkeitä. Kaikki treenaamisen palkka näkyy siinä kun koira toimii, iloisesti ja hyvin :)
Sen sijaan päänvaivaa aiheuttaa liikkestä seisominen. Se tuntuu olevan vaikea opettaa muiden jäävien liikkeiden jälkeen. Siru tippuu automaattisesti maahan tai istumaan. Tämän täytyy keksiä jotain, nykyinen ei selvästi toimi. Ideoita?
Sen sijaan päänvaivaa aiheuttaa liikkestä seisominen. Se tuntuu olevan vaikea opettaa muiden jäävien liikkeiden jälkeen. Siru tippuu automaattisesti maahan tai istumaan. Tämän täytyy keksiä jotain, nykyinen ei selvästi toimi. Ideoita?
7.12.2011
Ensilumen huumaa ja talven riemuja
Nyt se sitten tuli - meinaan lumi ja talvi! Pakkasta, valkea maa ja kuuraiset puut, nariseva, liukas hanki.. <3 Mahtavaa! Tätä on odotettu!
Huomatkaa Sirun uusi hieno pinkki panta. Messarista ostettu, tietenkin ;) Talvi on alkanut mukavasti. Pääsin ohjaamaan ja hieromaan huippuluokan bordercollieta. Kiitos Novan ja bc Titon! Tässä kuussa on luvassa myös toinen laina bc jota pääsen testaamaan. Kyllä kelpaa! Muistatte varmaan hoitokoirani Lennon, tuon hömelön saksanpaimenkoiran. Se tulee meidän laumanjatkoksi muutamaksi viikoksi. Siru tykkää riehukaverista ja minä myös. Lento tulee saamaan myös hierontakäsittelyn sekä mm. vähän valjakkotreeniä. Katsotaan mihin saksanpaimen taipuu :)
![]() |
| Siru, Taco ja Misha |
![]() |
| Hullut vauhdissa <3 Kuva Kirsi Lustig |
3.12.2011
Jos vain ongelmat pyyhittäisiin pois
Kuinka tässä näin kävi? Yhtäkkiä huomaan omistavani koiran joka ei osaa käyttäytyä lenkillä. Sirulla on kamala kiire eteenpäin, se piippaa ja ei reagoi minuun lainkaan. Hihna on jatkuvasti kireällä, samoin hermot. Taco sen sijaan, joka on aina ollut lenkillä se kamala vetäjä ja intoilija on nyt maailman parhaiten käyttäytyvä koira. Ei tämän näin kuulu mennä. Tiedän, että ratkaisu löytyy omasta jaksamisesta. Luulin olevani vahva. Vahva jatkamaan elämää, uskottelemaan että kaikki on niinkuin ennenkin. Ei, en ole vahva. Olen vain heikko pieni ihminen. Onneksi minun ei tarvitsekkaan olla vahva. Onneksi on joku joka on vahva puolestani. Joku joka kantaa vaikeina ja hyvinä aikoina. Hän, johon saan uskoa koko sydämestäni <3 Tiedän sen, aurinko paistaa vielä kirkkaammin kuin koskaan ja valaisee koko kauniin maiseman näkyviin. Se päivä on joka päivä lähempänä :)
29.11.2011
Aurinko ja pakkaset tulee - I'm ready!
Viime viikot ovat olleet mielenkiintoisia. Olemme Sirun kanssa opetelleet elämään uudestaan. Olen alkanut nähdä elämän uusin silmin. Nautin jokaisesta hengenvedosta, Sirun läsnäolosta ja arvostan joka hetkeä jonka saan viettää sen kanssa - ja muiden tietenkin. Olen myös etuoikeututettu saadessani pitää Donnaa luonani niinkin monta vuotta. Nätinpää ja iloisempaa koiraa ei olisi voinut saada :) Pian on talvi ja seuraava unelmani alkaa toteutumaan. Odotus ei enää tunnu lainkaan huonolta, päinvastoin. Olen aivan innoissani! Aurinko alkaa taas paistaa elämämme yllä ja paljastaa hienon maiseman. Parempaa ei voisi toivoa ja parempaa ei olisi voinut saada.
Otin tavoitteeksemme treenata valjakkoni vielä kerran huippukuntoon. Mukaan remmiin siis astui siperianhuskyni Taco. On poika päässyt vähän vanhuuden helpon elämän makuun... Nyt siitä tehdään atleettinen hoikka poika taas! ;) Suunnitelmissa on katsella messarista Sirulle uusia sopivia valjaita. Viime kerrasta se on kasvattanut turkkia niin paljon, että edelliset valjaat ovat liian pienet. Pääsen siis shoppailemaan! <3 ;) Treenit on aloitettu lämmittelyillä, metsälenkeillä, jäähdyttelyillä, venytyksillä ja hieronnalla. Eiköhän näillä eväillä päästä tavoitteeseen!
Otin tavoitteeksemme treenata valjakkoni vielä kerran huippukuntoon. Mukaan remmiin siis astui siperianhuskyni Taco. On poika päässyt vähän vanhuuden helpon elämän makuun... Nyt siitä tehdään atleettinen hoikka poika taas! ;) Suunnitelmissa on katsella messarista Sirulle uusia sopivia valjaita. Viime kerrasta se on kasvattanut turkkia niin paljon, että edelliset valjaat ovat liian pienet. Pääsen siis shoppailemaan! <3 ;) Treenit on aloitettu lämmittelyillä, metsälenkeillä, jäähdyttelyillä, venytyksillä ja hieronnalla. Eiköhän näillä eväillä päästä tavoitteeseen!
![]() |
| Mitä, minustako valjakkokoira? |
21.11.2011
Matkalla talveen
Alkaa taas elämä kirkastua pikkuhiljaa. Odottelen ensi kesää jo innolla ja uskon, että kun lumi tulee maahan, alkaa talvikin näyttää valoisammalta. Tammikuu ja pakkaset, auringossa kimalteleva lumihanki ja valo ei tunnu enää lainkaan huonolta vaihtoehdolta. Tällä hetkellä ajatukset kuitenkin räpyttelevät ja yrittävät taas oppia lentämään. Vähän on jo ilmaa siipien alla. Kyllä se siitä :)
Kävimme Sirun kanssa koiran kotihierontakurssin sunnuntaina. Oli mukava päivä kaikin puolin :) Olipa hassua istahtaa taas koulun penkille ja kuunnella opettajaa. Ah, sitä olen toisaalta kaivannutkin. Kaiken kruunasivat koulun hevoset kuuraisella laitumella <3 Opettelimme koiran luuston, nivelet, lihakset ja vähän niiden tehtäviä. Kertasimme alku- ja loppulämmittelyt, venytykset ja hierontaotteet. Lopuksi hieroimme kaikki omat koiramme läpi opettajan valvovan silmän alla. Siru nautti olostaan ja rentoutui kunnolla. Kotona neiti vetelikin loppuillan hirsiä :D Odottelen innolla tilaamaani Back On Track verkkoloimea. Sillä saan mukavasti lisätehoa hierontaan ym.
Kävimme Sirun kanssa koiran kotihierontakurssin sunnuntaina. Oli mukava päivä kaikin puolin :) Olipa hassua istahtaa taas koulun penkille ja kuunnella opettajaa. Ah, sitä olen toisaalta kaivannutkin. Kaiken kruunasivat koulun hevoset kuuraisella laitumella <3 Opettelimme koiran luuston, nivelet, lihakset ja vähän niiden tehtäviä. Kertasimme alku- ja loppulämmittelyt, venytykset ja hierontaotteet. Lopuksi hieroimme kaikki omat koiramme läpi opettajan valvovan silmän alla. Siru nautti olostaan ja rentoutui kunnolla. Kotona neiti vetelikin loppuillan hirsiä :D Odottelen innolla tilaamaani Back On Track verkkoloimea. Sillä saan mukavasti lisätehoa hierontaan ym.
18.11.2011
Donkuli
Hyvää matkaa Donna <3 Pidä hauskaa siellä taivaassa! Ja älä syö kaikkia keppejä, että muillekkin jää :)
11.11.2011
Unelmat saavat taas siivet
Olen pitempään ollut masentuneen puoleinen koira-asioissa. Oman täydellisen pennun odottaminen ei ole ihan niin helppoa kuin luulisi - varsinkin kun joutuu odottelemaan useamman vuoden pentueiden vain vaihtuessa. Toivon todella, että tästä pentueesta tärppää. Ihminen väsyy odottamiseen, enkä halua mitä vain pentua. Donnan tilanne ei helpota asiaani juurikaan. Sen elo on tullut mielestäni siihen rajaan, että sen on mukavampi jatkaa eloaan taivaan vihreillä nurmilla vailla kipuja. Siellä se saa jatkaa omana iloisena ja pirteänä itsenään. Tahdon laittaa nyt kaiken toivoni tulevaisuuteen. Uskon, että kaikki muuttuu vielä iloksi ja onneksi, juuri sellaiseksi mitä olen pitkään haaveillut :)
Ja miksi halusin jakaa tämän kanssanne? Ehkä vain purkaakseni ajatuksiani. Koittakaa kestää.
Serkkuni 11 kk Ylva nahkacollie on taas luonani hoidossa. Siru on suhtautunut siihen oikein hyvin! Se on jopa innostunut juoksemaan sen kanssa ja leikkimään. Mahtavaa. Piristää kummasti kun on nuori koira talossa. Pääsee taas mukaan koulutusmietteisiin. On niin paljon tehtävää; luoksetulo, lenkkeily, erilaisiin asioihin suhtautuminen ja mikä parasta, sen voi palkata leikillä! Saisinkohan nahkalapsen lainaan pitemmäksikin aikaa ;)
Ja miksi halusin jakaa tämän kanssanne? Ehkä vain purkaakseni ajatuksiani. Koittakaa kestää.
Serkkuni 11 kk Ylva nahkacollie on taas luonani hoidossa. Siru on suhtautunut siihen oikein hyvin! Se on jopa innostunut juoksemaan sen kanssa ja leikkimään. Mahtavaa. Piristää kummasti kun on nuori koira talossa. Pääsee taas mukaan koulutusmietteisiin. On niin paljon tehtävää; luoksetulo, lenkkeily, erilaisiin asioihin suhtautuminen ja mikä parasta, sen voi palkata leikillä! Saisinkohan nahkalapsen lainaan pitemmäksikin aikaa ;)
25.10.2011
Siru 9 v.
Ajattelin jakaa teille Sirun synttäripäivän kunniaksi tarinan tuosta pienestä sydäntensulattajasta. Siru on kokenut elämänsä aikana paljon ja kulkenut rinnallani pitkään. Se on joutunut kokemaan miljoonaa eri koulutustyyliä ja kulkenut mukanani yläasteelta kauppikseen, kauppiksesta amikseen ja sieltä töihin. Se siis ansaisee tarinansa :)
Olin v. 2002 nuori teini kun Siru saapui elämääni. Se oli ensimmäinen pentuni, Donna ja Taco (siperianhusky uroksemme) tulivat molemmat yli puolivuotiaina minulle. Siihen aikaan oli muotia tiukka ja fyysinen koirankasvatus. Jopa koirakirjoissa neuvottiin miten koiraa sai parhaiten näpäytettyä hihnalla. Mutta päätin heti, etten käyttäisi Siruun ollenkaan fyysisempää kuritusta. Ja se päätös oli todella kannattava. Opettelin valtavirtaa vastaisen tavan käsitellä koiria ja Sirusta kasvoi luottavainen, oma varjoni joka on valmis voittamaan omat pelkonsa vuokseni. Siitä kasvoi paras ystäväni <3
Silloin olin täysin hurahtanut rekikoirailuun ja siperianhuskeihin. Siru sai siis täysin rekikoirakasvatuksen. Se osasi 1,5-vuotiaana jo suuntakäskyt, eteen ja pysähdyskäskyt. Se osasi vetää liina jatkuvasti kireällä vauhtia säästelemättä pitempiäkin matkoja. Se kiskoi lenkillä hihnassa - sehän oli vain hyvä asia, sekä söi kuten kunnon kisakoiran kuuluukin. Se oli siis huippuluokan rekikoira - oma pieni siperianhuskyni :) Kävimme Sirun kanssa pentukurssilla ja se oppi istumaan, maahan, seuraamista ym. Siitä lähti innostuksemme tokoiluun.
Ihastuessani porokoiraan v. 2004, rekikoirailu alkoi hiipua ja retkeily ym. alkoi kiinnostamaan enemmän. En halunnutkaan enää koiraa jonka elämän tarkoitus oli vetää ja juosta, halusin koiran joka olisi hyvä myös muihin harrastuksiin ja samalla paras ystäväni. Aloimme Sirun kanssa opettelemaan arkitottelevaisuutta, hihnakäyttäytymistä ja agilityä Sirun ollessa 2,5 -vuotias. Noh, parempi myöhään kuin ei milloinkaan :D Hihnassa kävely ei ihan heti lähtenytkään sujumaan... Voitte vain kuvitella ;)
Muutaman vuoden päästä porokoirakuumeeni vaihtui käyttö saksanpaimenkuumeeseen. Siitä seurauksena Sirusta piti tulla pk-koira 3-4-vuotiaana. Kovan luokan harrastuskoira. Aloitimme treenaamaan ahkerasti BH-kokeeseen sekä pelastuskoirapuolta. Sirusta piti siis tulla pelastuskoira, sen piti leikkiä patukoilla, taistella lujaa ja olla karhua rohkeampi. Voi pientä Sipsiä, eihän pienestä huskysekoitusestani sellaiseen ollut :D Onneksi ei tarvinutkaan. Sirusta tuli hieno hakukoira ilman patukoitakin. Sirusta parasta oli haasteelliset piilot. Se rakasti voittaa itsensä. Jos piilo oli korkealla, sinne oli päästävä. Ja voi sitä riemua kun sinne vihdoin pääsi! Tottis puoli ei ollutkaan niin helppoa. Sirun motivoiminen oli erittäin haasteellista. Lelut ei kiinnostaneet ja ahnein se ei ole, toistoja se kestää vain muutaman. En ollut naksuttimesta kuullutkaan. Käytin siis käsiohjausta ja nameja. Edistys ei ollut nopeinta mahdollista :) Jatkoimme vetokoirailua hiihdon muodossa silloin kun sattui olemaan lunta maassa.
Vuonna 2007 aloitin opiskeluni eläintenhoitajana. Tytöt tietenkin pääsivät mukaan. Sirusta tuli siis pian myös tallikoira ja maailman parhaiten käyttäytyvä neitokainen 5-vuotiaana. Se suhtautui erittäin hyvin muihin elämiin kuten lehmiin, kissoihin, kaneihin, vuohiin, lampaisiin... Tottiksessa ja hallinnassa olimme opiskelun aloituksen aikoihin edistyneet niin paljon, että Siru ei kiskonut hihnassa kuin satunnaisesti ja tottisryhmässä saimme kehuja heti ekalla kerralla. Taidot kasvoivat opiskelun aikana ja erikoisjälki alkoi kiinnostamaan uutena lajina. Sirusta tuli siis myös jälkikoira.
Opiskelujeni päätyttyä siirryin nykyiseen työpaikkaani Sirun ollessa 7-vuotias. Tänä aikana tutustuimme Sirun kanssa paremmin naksuttimeen. Olimmehan koulussa sitä käyttäneet, mutta nyt vasta otin sen omakseni. Tätä olimme selvästi kaivanneet tottispuolelle kaikki nämä vuodet! Nyt muuten niin hieno ja täydellinen koira alkoi loistaa myös tottispuolella. BH-koe sai lisäpontta ja päivittäinen treenaus alkoi. Treenasimme koko 2010 talven joka päivä ja edistys oli huimaa. Tutuistuin bordercollie ihmisiin ja toko, agility, temput ja frisbee alkoi kiinnostamaan. Pk- puoli siis sai luvan väistyä ja BH- tavoitteen tilalle tuli TOKO ALO.
Sirun viimeisimmät vuodet ovat olleet täynnä toimintaa. Se on auttanut minua kouluttamaan projektikoiriani (ongelmakoiria kuten remmirähinää, ylivilkkautta ym.) olemalla loistava esimerkki. Rekikoiratouhut jäivät kokonaan pois vasta Sirun ollessa 7-vuotias. Se ei palautunut suorituksista enää yhtä nopeasti ja lihasten revähdysriski kasvoi. Päätin siis parhaaksi jättää lajin pois. Meidän ensimmäisen ja rakkaimman lajimme. Seuraavan koiran kanssa sitten. Agilityssä jäimme myös eläkkeelle Sirun ollessa 8,5 v. Sen fysiikka ei kestä korkeita hyppyjä ja haluan säästää sitä parhaani mukaan. Haluan sen kestävän vielä pitkään hyvässä kunnossa. Tokoa harrastamme enää vain mielenvirkistykseksi, sitä emme lopeta kuitenkaan. Jatkamme niin kauan kuin Sirulla on hauskaa. Titteleitä emme ole saavuttaneet, mutta niitä kerkeämme vielä hankkia toko puolelta :) Kaikista tärkeimmän tittelin Siru kuitenkin sai - kaikista rakkain koira maailmassa <3 Oma pieni kojoottini.
Synttärilahjaksi Siru sai viettää vauhdikkaan päivän pellolla juosten ja myyrästäen, kaverina vähän tokoilua ja puuhastelua Mishan kanssa. Kaiken tietysti kruunasi paistettu naudan palviluu :) Hyvää 9-vuotis syntymäpäivää Siru!
Olin v. 2002 nuori teini kun Siru saapui elämääni. Se oli ensimmäinen pentuni, Donna ja Taco (siperianhusky uroksemme) tulivat molemmat yli puolivuotiaina minulle. Siihen aikaan oli muotia tiukka ja fyysinen koirankasvatus. Jopa koirakirjoissa neuvottiin miten koiraa sai parhaiten näpäytettyä hihnalla. Mutta päätin heti, etten käyttäisi Siruun ollenkaan fyysisempää kuritusta. Ja se päätös oli todella kannattava. Opettelin valtavirtaa vastaisen tavan käsitellä koiria ja Sirusta kasvoi luottavainen, oma varjoni joka on valmis voittamaan omat pelkonsa vuokseni. Siitä kasvoi paras ystäväni <3
Silloin olin täysin hurahtanut rekikoirailuun ja siperianhuskeihin. Siru sai siis täysin rekikoirakasvatuksen. Se osasi 1,5-vuotiaana jo suuntakäskyt, eteen ja pysähdyskäskyt. Se osasi vetää liina jatkuvasti kireällä vauhtia säästelemättä pitempiäkin matkoja. Se kiskoi lenkillä hihnassa - sehän oli vain hyvä asia, sekä söi kuten kunnon kisakoiran kuuluukin. Se oli siis huippuluokan rekikoira - oma pieni siperianhuskyni :) Kävimme Sirun kanssa pentukurssilla ja se oppi istumaan, maahan, seuraamista ym. Siitä lähti innostuksemme tokoiluun.
Ihastuessani porokoiraan v. 2004, rekikoirailu alkoi hiipua ja retkeily ym. alkoi kiinnostamaan enemmän. En halunnutkaan enää koiraa jonka elämän tarkoitus oli vetää ja juosta, halusin koiran joka olisi hyvä myös muihin harrastuksiin ja samalla paras ystäväni. Aloimme Sirun kanssa opettelemaan arkitottelevaisuutta, hihnakäyttäytymistä ja agilityä Sirun ollessa 2,5 -vuotias. Noh, parempi myöhään kuin ei milloinkaan :D Hihnassa kävely ei ihan heti lähtenytkään sujumaan... Voitte vain kuvitella ;)
Muutaman vuoden päästä porokoirakuumeeni vaihtui käyttö saksanpaimenkuumeeseen. Siitä seurauksena Sirusta piti tulla pk-koira 3-4-vuotiaana. Kovan luokan harrastuskoira. Aloitimme treenaamaan ahkerasti BH-kokeeseen sekä pelastuskoirapuolta. Sirusta piti siis tulla pelastuskoira, sen piti leikkiä patukoilla, taistella lujaa ja olla karhua rohkeampi. Voi pientä Sipsiä, eihän pienestä huskysekoitusestani sellaiseen ollut :D Onneksi ei tarvinutkaan. Sirusta tuli hieno hakukoira ilman patukoitakin. Sirusta parasta oli haasteelliset piilot. Se rakasti voittaa itsensä. Jos piilo oli korkealla, sinne oli päästävä. Ja voi sitä riemua kun sinne vihdoin pääsi! Tottis puoli ei ollutkaan niin helppoa. Sirun motivoiminen oli erittäin haasteellista. Lelut ei kiinnostaneet ja ahnein se ei ole, toistoja se kestää vain muutaman. En ollut naksuttimesta kuullutkaan. Käytin siis käsiohjausta ja nameja. Edistys ei ollut nopeinta mahdollista :) Jatkoimme vetokoirailua hiihdon muodossa silloin kun sattui olemaan lunta maassa.
Vuonna 2007 aloitin opiskeluni eläintenhoitajana. Tytöt tietenkin pääsivät mukaan. Sirusta tuli siis pian myös tallikoira ja maailman parhaiten käyttäytyvä neitokainen 5-vuotiaana. Se suhtautui erittäin hyvin muihin elämiin kuten lehmiin, kissoihin, kaneihin, vuohiin, lampaisiin... Tottiksessa ja hallinnassa olimme opiskelun aloituksen aikoihin edistyneet niin paljon, että Siru ei kiskonut hihnassa kuin satunnaisesti ja tottisryhmässä saimme kehuja heti ekalla kerralla. Taidot kasvoivat opiskelun aikana ja erikoisjälki alkoi kiinnostamaan uutena lajina. Sirusta tuli siis myös jälkikoira.
Opiskelujeni päätyttyä siirryin nykyiseen työpaikkaani Sirun ollessa 7-vuotias. Tänä aikana tutustuimme Sirun kanssa paremmin naksuttimeen. Olimmehan koulussa sitä käyttäneet, mutta nyt vasta otin sen omakseni. Tätä olimme selvästi kaivanneet tottispuolelle kaikki nämä vuodet! Nyt muuten niin hieno ja täydellinen koira alkoi loistaa myös tottispuolella. BH-koe sai lisäpontta ja päivittäinen treenaus alkoi. Treenasimme koko 2010 talven joka päivä ja edistys oli huimaa. Tutuistuin bordercollie ihmisiin ja toko, agility, temput ja frisbee alkoi kiinnostamaan. Pk- puoli siis sai luvan väistyä ja BH- tavoitteen tilalle tuli TOKO ALO.
Sirun viimeisimmät vuodet ovat olleet täynnä toimintaa. Se on auttanut minua kouluttamaan projektikoiriani (ongelmakoiria kuten remmirähinää, ylivilkkautta ym.) olemalla loistava esimerkki. Rekikoiratouhut jäivät kokonaan pois vasta Sirun ollessa 7-vuotias. Se ei palautunut suorituksista enää yhtä nopeasti ja lihasten revähdysriski kasvoi. Päätin siis parhaaksi jättää lajin pois. Meidän ensimmäisen ja rakkaimman lajimme. Seuraavan koiran kanssa sitten. Agilityssä jäimme myös eläkkeelle Sirun ollessa 8,5 v. Sen fysiikka ei kestä korkeita hyppyjä ja haluan säästää sitä parhaani mukaan. Haluan sen kestävän vielä pitkään hyvässä kunnossa. Tokoa harrastamme enää vain mielenvirkistykseksi, sitä emme lopeta kuitenkaan. Jatkamme niin kauan kuin Sirulla on hauskaa. Titteleitä emme ole saavuttaneet, mutta niitä kerkeämme vielä hankkia toko puolelta :) Kaikista tärkeimmän tittelin Siru kuitenkin sai - kaikista rakkain koira maailmassa <3 Oma pieni kojoottini.
Synttärilahjaksi Siru sai viettää vauhdikkaan päivän pellolla juosten ja myyrästäen, kaverina vähän tokoilua ja puuhastelua Mishan kanssa. Kaiken tietysti kruunasi paistettu naudan palviluu :) Hyvää 9-vuotis syntymäpäivää Siru!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)













